Art Blakey: 'S Make It




Kesällä 2020 ryhdyin kuuntelemaan Lee Morganin tuotantoa kronologisessa järjestyksessä. Sitä ennen hyllyssäni oli muutama hänen albumi joten suurin osa kuuntelemistani levyistä ja sessioista oli itselleni tuntemattomia. 'S Make It on sitä kaikilta osin sillä en ole koskaan aiemmin kuunnellut Art Blakey'n bändin tätä kokoonpanoa.

Keväällä 1964 äänitetyn (mutta vasta syksyllä 1966 julkaistun) Indestructiblen jälkeen bändistä lähtivät siinä 4, 5 vuotta soittanut tenorisaksofonisti Wayne Shorter (Miles Davisin bändiin) sekä kokoonpanon basisti ja pianisti. Artin lisäksi bändiin jäivät siihen juuri uudelleen palanut Lee Morgan sekä vetopasunaa soittava Curtis Fuller. Jälkimmäinen tosin poistui hänkin tämän levyn jälkeen yhtyeestä (mutta äänitti Blakeyn kanssa myöhemmin 70- ja 80-luvuilla). Uusista jäsenistä basisti Victor Sproles ja Shorterin tilalla vain tällä levyllä puhaltava John Gilmore omasivat yhteistä historiaa Sun Ra'n bändissä. Jälkimmäiseen Art oli tutustunut viimeistään Blowing In From Chicago LP:n sessioissa keväällä 1953. Tuolloin äänitettiin Gilmoren ja toisen tenoristin Cliff Jordanin mainio yhteislevy. Pianojakkaralle istahti edellisenä vuonna New Yorkiin saapunut John Hicks, joka viihtui bändissä muutaman vuoden.

Jazz Messengers oli tavallaan jatsin korkeakoulu sillä Blakey osasi valita bändiin kehityskelpoisia soittajia, jotka lähtiessään jättivät bändikorokkeelle isot saappaat. Kun Wayne Shorter tuli bändiin, hänellä oli varmasti paineita täyttää Hank Mobleyn ja Benny Golsonin paikka. Vaikka voisi olettaa John Gilmoren aseman olleen vielä tukalampi, tätä ei kuule. Päinvastoin, Gillmore on tällä levyllä todella hyvä ja varsinkin yhteissoitto Morganin kanssa. Muutaman kuuntelukerran jälkeen trumpetistin säveltämä nimikappale kohoaa omaksi suosikikseni.

Petri Myllylä / 06.08.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit