Ian Hunter




Syksyllä 1974 Ian Hunter kyllästyi bändiinsä ja hakeutui työuupumuksesta sairaalahoitoon. Mott the Hoople -kitaristi Mick Ronson rohkaisi pomoaan siirtymään soolouralle. Hunter jäi Nykiin toipumaan samalla kun Mick palasi Englantiin etsimään soittajia tulevalle levylle. Bändi meni demoamaan biisejä joulukuussa ja vaihdettuaan rumpaliksi tulevan Foreigner-miehen Dennis Elliotin, se aloitti Ian Hunter-levyn äänityksen tammikuussa 1975.

Osa Huntein esikoissoolon materiaalista on tehty jo Mott The Hoople ajalla. Näistä ainakin Lounge Lizard oli myös äänitetty bändin yhä toimiessa. Tämä yksi rokin historian hienoimmista esikoislevyistä syntyikin bändin tuhkan ollessa vielä lämmintä. Kun vielä levyn tekoon osallistui tuttua studiohenkilökuntaa, niin se saatiin kasaan vain kuudessa viikossa.

Musiikillisesti levy on selvä siirtyminen teatraalisesta glamrockista kohti kitararokkia. Mukana ei ole enää foneja tai selloja. Tällä levyllä on esillä lahjakas kitaristi (Ronson), joka saa tarvitsemaansa tilaa lahjakkaalta lauluntekijältä (Hunter). Levyn suurin hitti on Once Bitten Twice Shy, joka onkin äänestetty useassa eri gallupissa yhdeksi All Time Top 100 -rockbiisiksi. Sitäkin hienompana pop kappaleena pidän yhdessä Ronsonin kanssa tehtyä, lähes yhdeksänminuuttista Boy'ta.

Ian Hunter oli tekijältään todellinen taidonnäyte. Vaikka Hunter olikin dominoinut Hooplessa sen alkuperäisen kitaristin Mick Ralphs'in lähdettyä bändistä (perustaakseen Paul Rodgersin kanssa Bad Companyn), vasta tämän levyn jälkeen musiikkimaailma tunnisti tummien lasien taakse piiloutuvan kikkaratukkaisen artistin.

Tämä levy voi olla miehen tunnetuin teos hänen kultakaudeltaan, mutta ehkä yllättäenkin hän on tehnyt 2000-luvulla todella hienoja albumeja.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit