Mott The Hoople: Mott The Hoople




Tuottaja Guy Stevens oli vuonna 1968 valtion hoivapalveluita tuottavassa paikassa. Siellä ollessaan hän oli lukenut kirjan nimeltään Mott The Hoople.

Seuraavana vuonna Stevens kuuli Silence-nimisen bändin demon ja päätti tehdä heistä tähtiä. Oltuaan tyytymätön bändin alkuperäiseen laulajaan, hän laittoi lehteen ilmoituksen vapaasta paikasta. Toukokuun lopussa 1969 pidettyihin koelauluihin tulleista neljästä kaverista kukaan ei vakuuttanut tuottajaa. Onneksi studion teknikko tunsi siellä useita demoja tehneen Ian Hunterin ja houkutteli tämän paikalle. Vaikka lievästi ylipainoinen kahden lapsen isä oli Silencen nuorten miesten mielestä aika kaukana rockbändin keulakuvasta, Hunter sai paikan. Bändi ei ehtinyt soittaa yhtään keikkaa ennen kuin se astui studioon äänittämään esikoistaan.

Mott The Hoople -levy alkaa Kinks-coverilla You Really Got Me. Valitettavasti biisin lauluversio jäi arkistoihin ja levylle päätyi pelkkä instrumentaaliversio. Olen lukenut siitä useita ylistäviä arvioita, mutta oma suosikkini se ei todellakaan ole. Onneksi sen perään tulevat coverin, Dough Sahmin At The Crossroads ja Sonny Bonon Laugh At Me kääntävät suunnan. Ykköspuolen päättävä, Ian Hunterin ensimmäinen kokonaan itse tekemä laulu, Backsliding Fearlessly meni itseltäni vuosia kokonaan ohi ehkä osaksi sen selkeän dylanismisyyden johdosta. Nykyään diggaan hyvillä kuoroilla maustettua biisiä kovasti.

Levyn biiseistä kakkospuolen ensimmäisenä oleva, Mick Ralphsin Rock 'n' Roll Queen antaa hieman osviittaa tulevasta sekä tekijänsä (esimerkiksi kitaristin Bad Company'n esikoiselle tekemä Can't Get Enough) että Hooplen edessä olevista maineteoista. Yksitoistaminuuttinen Half Moon Bay on itselleni liikaa Dylania muistuttava mutta tästä huolimatta Hooplen esikoinen kuuluu niihin kovan rock-vuoden 1969 kiinnostavuutensa säilyttäneisiin ja yhä 50 vuotta myöhemmin kunnioitukseni ansainneisiin levyihin. 

Levy julkaistiin remasteroituna CD vuonna 2003 ja siinä on kaksi bonusta. Niistä toinen, Neal Youngin Ohio on live. Universal julkaisi bändin neljä ensimmäistä levyä vinyylinä 2019, ensimmäisen kerran sitten vuoden 1975. Sen hankittuani annoin omassa hyllyssä joitakin vuosia olleen naarmuisen 70-luvun uusintapainoksen kierrätykseen. Tätä kirjoittaessa levyä ei löydy Spotifysta.

Petri Myllylä /30.10.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit