Mott The Hoople: Mad Shadows




Mott The Hooplen 1969 julkaistu hieno esikoislevy ei nostanut bändiä koko kansan tietoisuuteen. Sen keikkakunto oli kumminkin niin vakuuttava, että kovan kiertämisen ansiosta siitä tuli muutamassa vuodessa underground suosikki. Myös Englannin musiikkipiireissä bändin maine kohosi listasijoituksia korkeammalle. Esimerkiksi tällä kakkoslevyllään sillä on taustalaulajana Mick Jagger. The Hoople julkaisi neljä albumia ennen All The Young Dudes singlen synnyttämää hypeä.

Mad Shadows'in avaava Thunderbuck Ram on hieno esimerkki kakkosalbumin vahvuudesta. Pianolla soitettujen väliosien jälkeen Mick Ralphsin kitaravyörytys vie biisiä kohti kliimaksia. Viiteen minuuttiin saadaan mahtumaan selvä statement: me osaamme nämä hommat. Bändin oma biisituotanto riittää hyvin, eikä tällä kertaa syyllistytä turhaan coveroimaan toisten juttuja. Samalla bändin pääasiallinen säveltäjä Ian Hunter irrottautuu lähes kokonaan ensilevyllä ärsyttäneestä dylanismista. Hän kuulostaa Mad Shadowsilla jo lähes itseltään. Hunterin kirjoittamat Walkin' With A Mountain ja No Wheels To Ride nousevat muiden kappaleiden yli olematta silti mitään elämää suurempia teoksia. Lyhyt You Are One Of Us menee helposti ohi, mutta siihen kannattaa pysähtyä. Ian kuulostaa minusta sillä sekä Threads Of Ironilla hieman nuorelta Rod Stewartilta. Jälkimmäisen Hunter laulaa yhdessä biisin tehneen Ralphs'in kanssa. 

B-puolen starttaava I Can Feel on minusta turhaan venytetty seitsenminuuttiseksi eikä biisi muutenkaan ole ihan minun kuppi kahvia. Threads of Iron kuulostaa yhtä sekavalta kuin erään tuntemattoman bändin seuraavana vuonna äänittämät mutta vasta 1973 julkasemat biisit. Hooplen tuleva lämppäri ja heidän faneiksi ja ystäviksi tulleiden soittajien bändi oli nimetty lyhyesti mutta suureellisesti Queeniksi. Hunterin pianovetoinen When My Mind's Gone päättää levyn hienolla tavalla. Siltä ei löytynyt sellaista hittiä kuin levy-yhtiö kevereiden Free'n All Right Now ja Mad Shadows piti bändin yhä vahvemmin undergroundissa.

Angel Air julkaisi vuonna 2003 levystä pitkään odotetun ensimmäisen eurooppalaisen CD:n. Sillä on mukana kaksi bonusta, joista lyhyt It Must Be A Pleasure tulee levyn sessioista. Universal otti 2019 levystä ensimmäisen vinyyli uusintapainoksen yli 40 vuoteen. Sen hankittuani kierrätin kuluneen amerikkalaisen (1970 uusintapainoksen) levyn. 

Petri Myllylä / 30.10.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit