Mott The Hoople: Mad Shadows




Mott The Hoople julkaisi neljä albumia ennen lopullista läpilyöntiä. Mad Shadows ja seuraavana vuonna julkaistava Brain Capers ovat mielestäni näistä jaetulla kultapallilla. Kuten moni 60-luvun lapsi, bändi oli pitkään itselleni yhtä kuin All The Young Dudes. Mad Shadows ja kolme muuta underground-levyä tulivat tutuksi paljon myöhemmin. Kuunneltuani Madia vuosia tiedostomuodossa ostin 2014 alkuperäisen jenkki-LP:n. Kuluneiden kansien sisältä paljastui hyväkuntoinen vinyyli, jota on ollut ilo kuunnella. 

Mott The Hooplen esikoinen ei nostanut bändiä koko kansan tietoisuuteen. Sen keikkakunto oli kumminkin niin vakuuttava, että siitä tuli underground suosikki. Myös Englannin musiikkipiireissä bändin maine kohosi listasijoituksia korkeammalle. Esimerkiksi tällä kakkoslevyllään sillä on taustalaulajana Mick Jagger.

Levyn avaava Thunderbuck Ram on hieno esimerkki kakkosalbumin vahvuudesta. Pianolla soitettujen väliosien jälkeen Mick Ralphsin kitaravyörytys vie biisiä kohti kliimaksia. Viiteen minuuttiin saadaan mahtumaan selvä statement: me osaamme nämä hommat.

Bändin oma biisituotanto riittää hyvin, eikä tällä kertaa syyllistytä turhaan coveroimaan toisten juttuja. Samalla bändin pääasiallinen säveltäjä Ian Hunter irrottautuu lähes kokonaan ensilevyllä ärsyttäneestä dylanismista. Hän kuulostaa Mad Shadowsilla jo lähes itseltään. Hunterin kirjoittamat Walkin' With A Mountain ja No Wheels To Ride nousevat muiden kappaleiden yli olematta silti mitään elämää suurempia teoksia. Lyhyt You Are One Of Us menee helposti ohi, mutta siihen kannattaa pysähtyä. Ian kuulostaa minusta sillä sekä Threads Of Ironilla hieman nuorelta Rod Stewartilta. Jälkimmäisen Hunter laulaa yhdessä biisin tehneen Ralphs'in kanssa. 

Angel Air julkaisi vuonna 2003 levystä pitkään odotetun remasteroidun version. Sillä on mukana kaksi bonusta, jotka taitavat tulla kahden seuraavan albumin sessioista. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit