Mott The Hoople: Mott




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 362. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Kolme vuotta markinaalissa rypenyt Mott The Hoople sai 1972 loistavan buustin yhteistyöstään David Bowien kanssa. Silti vasta levättalvella 1973 ilman Bowien tukea äänitetty ja heinäkuussa julkaistu Mott -LP toi esiin bändin todelliset kyvyt. Albumi tehtiin nelimiehisenä sillä alkuperäinen urkuri Verden Allen jätti bändin tammikuussa kyllästyttyään siihen ettei saannut omia biisejään bändin levyille. Mott teki nelimiehisenä myös yhden Englannin kiertueen.

Ian Hunter vastaa sanoitusten lisäksi lähes puolen albumin säveltämisestä jättäen vain yhden biisin pelkästään Mick Ralphsin harteille. Miesten keskinäinen suhde oli muuttunut kireäksi ja kilpailevaksi. Olisikohan Ralphsin ajatukset olleet Mott LP:n äänitysten aikaan jo muualla? Joka tapauksessa hän jätti bändin levyn ilmestymisen aikoihin (perustaakseen Freen Paul Rogersin kanssa Bad Companyn). Useat Ralphsin kirjoittamat biisit, kuten Can't Get Enough ja Movin' On eivät sopineet sen enempää hänen itsensä, kuin Hunterinkaan laulamiksi. Hänen viimeiseksi kiertueeksi jäi USA rundin ensimmäinen osa heinä-elokuussa 1973. Ralphs'in viimeiseksi studiotyöksi bändissä jäi kitarasoolon soittaminen saman vuoden marraskuussa ilmestyneelle Roll Away The Stone/Where Do You All Come From. 

Mott-LP:n biiseistä on vaikeaa löytää yhtään heikkoa lenkkiä, kyseessä on niin onnistunut kokonaisuus. Classis rock -radioasemat soittavat yhä ennen levyä singlenä ilmestynyttä Honaloogie Boogieta, jolla bändiä on laajennettu sellolla sekä Andy McKayn soittamalla saksofonilla. Singlen kääntöpuolen Rose päätynyt levylle, mutta se löytyy 2006 remasteroidulta CD:ltä muutaman demon ja yhden livebonuksen kanssa. Hienolla tavalla levyn avaava All The Way To Memphis julkaistiin sekin singlenä. Omia suosikkejani ovat myös Hymn For The Dudes sekä bändissä olemisesta kertova Ballad of Mott The Hoople. Siinä Ian Hunter laulaa tyyliin "rock 'n' roll on luusereiden hommaa. Biisi on tehty siinä vaiheessa uraa (ennen All The Yound Dudes hittiä) kun neljän flopin jälkeen oltiin jo heittämässä pyyhettä kehään.

Levyhyllystäni löytyy remasteroidun CD:n lisäksi kaksi Mott-LP:tä, englantilainen ja amerikkalainen. Musiikillisesti ne ovat identtisiä, mutta bändikuvalla varustettu amerikkalainen julkaisu on avattavilla kansilla. Mikäli haluat tutustua Mott The Hoopleen, Mott on vuoden 2003 Greatest Hits -kokoelman lisäksi se levy, josta se kannattaa aloittaa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit