Mott The Hoople: The Hoople




Mott The Hooplen suursuosion aikoihin olin vielä alakoulussa. Bändi ei kuulunut myöskään niihin 70-luvun bändeihin, joita diggailin nuoruudessani 80-luvulla. Tutustuin toki sen jälkeen bändiin, mutta The Hoople -levyn kuulin vasta kun se uusintajulkaistiin 2006.

The Hoople sai aikoinaan varsin valjun vastaanoton saaneesta bändin viimeisestä pitkäsoittolevystä. Kahteen edeltäneeseen levyyn verrattuna The Hoople on vähemmän kiinnostava. Syksyllä 1973 Bad Companya perustamaan lähteneen Mick Ralphsin tilalle tullut uusi kitaristi Ariel Bender (oikealta nimeltään Luther Grosvenor) on outo valinta sillä hän ei osallistunut lainkaan sävellystyöhön. Mikäli samalle paikalle todella harkittiin Tommy Bolinia, Joe Walshia ja Ronnie Montrosea sopii vain ihmetellä tehtyä valintaa. 

Levyn aloittava, sinkkunakin julkaistu The Golden Age of Rock 'n' Roll (kääntöpuoli Rest In Peace ei ole levyllä ja se jäi sinkkuharvinaisuudeksi) lienee sen tunnetuin biisi, ainakin itselleni se oli välittömästi "tuttu". Edellisen vuoden lopussa sinkkuna julkaistu Roll Away The Stone (kitarassa Mick Ralphs) on myös varmasti useille tuttu. Bändi äänitti biisin Benderin kanssa uusiksi Hoople-sessioissa tammi-helmikuussa 1974, mutta B-puoli Where Do You All Come From jäi sinkkuharvinaisuukseksi. Se löytyy myös suomennettuna Keba Salmirinteen soololta nimellä Tuskin toivun milloinkaan. Marionette -biisissä Hunter kuvaa musabisnestä ja artistin roolia siinä koneistossa. Ehkä Kummelin poppoo on kuunnellut tätä vuodatusta keksiessään sloganin "Artisti maksaa!" Tämä on myös yksi levyn ehdottomia kohokohtia, Ian Hunterin miniooppera.

Muutama kuukausi The Hooplen perään bändi julkaisi uuden biisin Foxy, Foxy, joka sekin jäi singleharvinaisuudeksi ja kitaristi Benderin viimeiseksi bändissä. Orkesterin taru päättyi vuoden 1974 lopussa, mutta sitä ennen Ian Hunter teki vielä yhden tärkeän muutoksen Hoople-miehistöön. Hän houkutteli kesällä bändiin David Bowien bändissä pitkään vaikuttaneen kitaristin Mick Ronsonin. Tämä versio bändistä jäi kumminkin lyhytikäisesti tehden vain yhden sinkun, lokakuussa 1974 julkaistun The Saturday Gigs.

Remasteroidulla CD:llä on extroina kaikki mainitsemani sinkkuharvinaisuudet sekä vielä tässä vaiheessa julkaisematta jätetty Lounge Lizzard, jonka Hunter ja Ronson äänittivät uudelleen Hunterin esikoissoololle. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit