on track...Dream Theater, every album, every song by Jordan Blum




Tiedän kaverin, joka pitää Rushista älyttömän paljon. Hän on myös kova Marilion-fani. Joskus fanituksen kovimpinä päivininä hän pisti nuo bändit vastakkain ja arvioi kaikki biisit ja levyt. Muistaakseni Marillion voitti. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut arvioistaan kirjaa. Jordan Blum tykkää aika paljon Dream Theaterista ja hän on fanituksensa kohteen tuotannosta kirjan kirjoittanut. Hattu päästä!

On track...Dream Theater every album every song sisältää nimensä mukaisesti kuvaukset Dream Theaterin koko uran tuotannosta tähän päivään asti. Mukana ovat myös live-levyt, bonusbiisit ja no kaikki. Jokaisen levyn synnystä ja bändin silloisesta tilanteesta kerrotaan aina pohjustukseksi ja sitten mennä levyjen mukaisessa järjestyksessä biisi kerrallaan kaikki läpi. Vau! Aloin lukemaan kirjaa kuin mitä tahansa mistä tahansa bändistä kertovaa opusta. Virhe. Puudutti. Ei maistunut. Tilanne korjaantui, kun marssin levyhyllylle ja kaivoin sieltä Dream Theaterin levyt esiin kuunneltaviksi. Jonkinlainen suhde bändiin kannattaa olla ennen lukemista. Tällä kertaa sillä ei ole väliä pidätkö vai et. Ja sovitaanko, että Spotify ei käy? Vitsi. Kirja uudelleen auki, kappale soimaan ja sitten miettimään olenko tekstin kanssa samaa mieltä. Biisit aukesivat aivan uudella tavalla. Voi olla, että Falling To Infinity ei olekaan enää suosikkini, vaan aika heikkona pitämäni 6 Degrees Of Inner Turbulence kiilaa keulille. Tuomaristo on koolla, tästä ei ole vielä virallista päätöstä.

Tavallisen bändihistoriikin ahmaisee yleensä kerralla läpi. Se on siinä. Luettu. Seuraava. Tähän kirjaan uskon palaavani. Tästä on helppo löytää progemetalliin olennaisesti kuuluvia nippelitietoja. Pääsisipä jo viisastelemaan. Tosin, epäilen, että tämän bändin tietäjät ovat melko perehtyneitä aiheeseen. Aikaa tämän lukemiseen kului, mutta se oli tavallaan oma syyni. Eikä se aika hukkaan mennyt. Nyt nuo levyt on pitkästä aikaa kuunneltu. Tykkäänhän minä niistä. Vaativat vaan tietynlaisen mielentilan. Nyt oli otollinen hetki. Pidän muuten Manginin aikaisista levyistä ilmeisesti aika paljon enemmän kuin herra Blum. Mikä on sinun mielipiteesi niistä?

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit