Paranoid




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 130. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Tutustuin Black Sabbathin musiikkiin Heaven And Hellin myötä syksyllä 1981. Samaan syssyyn pääsin kuuntelemaan uutta Mob Rules levyä. Samoihin aikoihin kuuntelin myös Ozzy Osbournen kahta ensimmäistä soololevyä. Eräs kaverini oli kuitenkin perillä myös siitä mitä oli tapahtunut 10 vuotta aiemmin ja sain lainattua häneltä Paranoidin ja Vol. 4:n. Niihin innostuneena ostin keväällä 1982 omaan hyllyyni bändin 1977 kokoelman Greatest Hits. Sittemmin sinne on päätynyt myös Paranoid useassa eri muodossa.

Paranoid ei ehkä ole niin svengaava ja improvisoitu kuten edeltäjänsä, mutta laulunkirjoittamisen saralla bändi otti merkittävän harppauksen eteenpäin. Sillä tuntuu olevan hyvin selvä kuva siitä millainen heidän formaatti on. Levy on todella onnistunut ja ehyt kokonaisuus. Jos eka albumi naulattiin kasaan parissa päivässä tällä kertaa bändillä oli jopa mahdollisuus pre sessioon Rockfield studioilla Walesissa. Kesäkuun 16. päivänä 1970 bändi palasi samaiseen Regent Sound neliraita studioon, jossa se äänitti esikoislevynsä tasan 8 kuukautta aiemmin ja äänitti levyn pohjat kahden päivän aikana. Loput kolme päivää bändi äänitti yhdssä Lontoon ensimmäisistä kuusitoistaraitasessa Island studiolla.

Jimi Hendrixin kuolinpäivänä syyskuun 18. julkaistu Paranoid on ehdottomasti yksi hardrockin peruskivistä, levy joka kuuluu jokaisen rokkarin levyhyllyyn. War Pigs on yksi kaikkien aikojen pelinavaus. Bändillä oli biisiin aluksi toiset sanat mutta Walpurgis käsitteli mustaa magiaa, johon bändi halusi ottaa hieman etäisyyttä. Alkuperäinen versio oli mukana bändin neljän biisin mittaisessa BBC esiintymisessä huhtikuussa 1970 (ja joka löytyy Ozzman Cometh kokoelmalta). Uusi sanoitus oli 1970 äärettömän ajankohtainen Amerikan laajentaessa tuolloin Vietnamin sotaa. Mielenhäiriöstä kertova Paranoid äänitettiin levyn viimeisenä biisinä ja siitä tuli kuin vahingossa bändin tunnetuin biisi. Ja kun kaikki muutkin biisit ovat loistavia, kyseessä on albumi, jota on mahdoton vastustaa. Jos ylipäätään pitää kitaraorientoituneesta bluespohjaisesta musiikista, Paranoid uppoaa kuulijaan kuin kuuma veitsi voihin. 

Paranoid kuuluu niiden levyjen joukkoon, joka tulisi kuunnella vinyylinä. Siitä huolimatta itse olen kuunnellut levyä jo 80-luvulta alkaen enimmäkseen CD:ltä. Vuonna 1986 julkaistu Castle Communionsin soundi oli suttuinen, mutta 2004 Amerikasta tilaamani Black Box nimisen laatikon levy oli remasteroituna alkuperäisistä masternauhoista ja kuulosti todella hyvältä. Paranoidista julkaistiin 2009 Deluxe Edition, jolla on bonuslevyllä aiemmin julkaisemattomia instrumentaali ottoja sekä nimikappaleesta ja Planet Caravanista vaihtoehtoversiot eri sanoituksilla. Varsinkin Paranoid kuulostaa "väärillä" sanoituksilla hassulta ja oudolta. Kiinnostavinta tässä julkaisussa itselleni on kuitenkin DVD-audio levy, jolta löytyy levyn vuonna 1974 valmistuneen quad miksauksesta tehty 5.1 surround miksaus. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan mullistava, mutta fanille luonnollisesti kiinnostava detalji. Ymmärtääkseni bändi ei osallistunut sen tekemiseen. Ehkä sen takia DVD ei ollut mukana kun levystä (USA:ssa 2016 ja Euroopassa 2020) julkaistiin Super deluxe laatikko. Sen ostaja ilahtuu Montreux ja Brysselin keikoista syksyltä 1970.

Petri Myllylä / 15.02.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit