Welcome To The Club




Tilasin keväällä 2014 Amerikasta ison kasan vinyylilevyjä. Niiden joukossa oli myös tämä itselleni aiemmin vain mp3-muodossa tuttu levy. Kuunneltuani 2007 julkaistun CD:n tiedostoja koukutuin levyyn niin että sen ostaminen omaksi oli ainoa mahdollinen vaihtoehto. 

Alkuperäinen tupla-LP keskittyi dokumentoimaan enimmäkseen Hunterin 1975 alkanutta soolouraa jättäen Mott The Hoople -biisit vähäiselle huomiolle. Ymmärrän levy-yhtiön ratkaisun sillä olihan Hunterin neljäs, ja uusin soololevy otettu hyvin vastaan. You're Never Alone With A Schizophrenicin biiseistä esimerkiksi Bastard ja Just Another Night paranevat saadessaan studiolevyä rankemman käsittelyn.

Sitä en ymmärrä miksi legendaarisessa Roxy:ssä marraskuussa 1979 äänitetyistä keikoista ei kasattu alkujaan kunnon tuplaliveä. Varsinkin kun LP:n neljännen puoliskon studiobiisit kuulostavat yhtä lukuunottamatta aiempien levyjen ylijäämätavaralta. Poikkeuksen tekee biisi Sons And Daughters, jonka kaihoisa poljento ja Mick Ronsonin kaunis kitarasoolo päättävät pitkän levyn todella tyylikkäästi.

Lou Adlerin Hollywood-klubi on kuuluisa hyvästä akustiikasta ja äänekkäästä yleisöltään, joka piiskaa esiintyjiä. Myöhempi CD-päivitys todistaa että materiaalia olisi ollut täyttää levyn viimeinen puolisko keikkaäänityksillä. Tosin neljä bonusbiisiä olisi voinut sijoittaa niiden oikeille paikoille 1979 settiä.

Concert Vaultin sivuilta löytyy Hunterin ja Ronsonin bändin kesällä 1979 Cleavelandissä radiolle tehty energinen äänitys. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit