The Symbol Remains




Tekee Blue Öyster Cult mitä tahansa, bändi muistetaan siitä että sen isoimmalla hitillä Don't Fear The Reaperilla ei ollut tarpeeksi lehmänkelloa. Jos joku ei ole nähnyt Saturday Night Liven sketsiä, se löytyy tästä linkistä. Kyllä tuosta klipistä on lähes yhtä kauan kuin Eric Bloomin bändin edellisestä levystä. Oli jo aikakin sanoo joku. Oliko pakko, kysyy toinen. Tutkitaan.

Olen aikalailla jännän äärellä. BÖC on klassikko. Sen tuotanto pitää tuntea. Siksi kolme sanaa omasta suhteestani siihen. Sitä ei ole. No niin. Siinä se tuli. Aikanaan piti tehdä valinta Black Sabbathin ensimmäisen ja BÖC:n Secret Treatiesin välillä. Lentskari oli tavallaan ihan jännä, mutta kyllä nainen oudossa viitassaan oli kiehtovampi. Varsinkin, kun levy oli avattava ja sisäaukeamalla oli risti väärinpäin. Jännästi nuo kaksi bändiä kohtasivat myöhemmin Black and Blue -VHS:llä. Hemmetti sitä kelaamista, kun halusi kuunnella vain Ronnie James Dion ja kumppaneiden esitykset. Eli oikein minkäänlaista vertailukohtaa BÖC:n aiempiin tekemisiin ei ole. Avoimella ja uteliaalla mielellä levy soimaan.

The Symbol Remains alkaa väkevästi. That Was Me on kunnon muusi ja lihapullat -rockia. Ei mitään hienostelua, mutta täyttävää. Box In My Head on piirun verran kepeämpi ja saako sanoa, kaupallisempi. Todella hyvä aloitus levylle. Minulla on käsitys, ei siis tieto, että BÖC:n levyt ovat epätasaisia. Silti Nightmare Epiphany tulee ihan puskista. Se on ihan ränttätänttää. Mitä, mitä? Loppujen lopuksi se on ihan kelvollinen biisi. Aika tarttuva. Tyyli on vain aivan erilainen kuin aiemmilla. Näitä yllätyksiä on tarjolla vielä ainakin pari lisää.

Levy etenee kkivasti. Huomaan nyökytteleväni tyytyväisenä. Eric Bloomin ääni on säilynyt uskomattoman hyvänä. Sitä on sentään rääkätty tämän yhtyeen keulilla vuodesta 1967 asti. Soitto soi myös upeasti. En tiedä aiemmista kokoonpanoista, joten en voi sanoa kenen pitäisi olla bändissä. Nyt on kiinteä ryhmä. Stand and Fight on reipas rypistys. Muusit ulos. Ja se lehmänkello! Parempi etten sano enempää. Voi olla että teksti ei sitten kuitenkaan auennnut oikein. Mikä bändi tekee biisin nimeltä Florida Man? Ette saa pisteitä. Kysymys oli liian helppo. Sille joka arvaa tyylilajin, myönnetään papukaijamerkki. Kerronko? En.

The Alchemist on arvatenkin raskas kappale. OIkein hyvä. Levy päättävä Fight on nimestään huolimatta aika kepeä esitys. Se oli siinä. Ensipuraisu. Hyvältä maistui. Suosittelen. Mutta entä se lehmänkello? Kyllä. Sitä saisi olla enemmän. Nyt ei ollut tarpeeksi.


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit