Blues To Coltrane




Cal Masey tuli niin kyöhästä ja isättömästä perheestä että vasta yläkoulussa hän sai oman trumpetin ja huono onni jatkui läpi elämän. Hän kuitenkin tutustui jo nuorena miehenä esim. John Coltraneen ja sai jo 1951 biisin Charlie Parkerin levylle. Myöhemmin hänen biisejä levyttivät ainakin Lee Morgan, Jackie McLean, McCoy Tyner sekä luonnollisesti Coltrane. Trumpetistina hän jäi kuitenkin sävellystaitojen varjoon. Tämä sessio tammikuussa 1961 jäi hänen ainoaksi liiderinä. Eikä vuonna 1972 kuollut muusikko ennättänyt nähdä sen julkaisua, eikä sen korkella raitattua asemaa aikakauden jatsissa.

Oma musiikkiharrastukseni syttyi teininä 1970-luvun lopulla analogisen aikakauden loppupuolella. Melko pian sen jälkeen LP-levyjen takakansissa alkoi näkyä sanat "digital recording". Muutama vuosi myöhemmin levyt vaihtuivat digitaaliin. Innostuin uudesta aikakaudesta valtavasti ja alle kaksikymppisenä ensimmäisten joukossa hankin CD-soittimen. Tuosta ajasta on nyt kulunut jo 35 vuotta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen vinyylilevyltä analogisesti äänitettyä musiikkia, jonka 2002 perustettu englantilainen Pure Pleasure Records on uusintaprässännyt alkuperäisistä analogisista masternauhoista. Yhtiö perustettiin aikana, jolloin LP-levyt olivat kadonneet lähes kokonaan eikä uudesta buumista ollut pienintäkään merkkiä, ja jolloin itse monien muiden idioottien tavoin olin myynyt omani. Nyt, 55-vuotiaana tuntuu hienolta että joillakin on ollut uskoa analogiseen ääneen, ja että he ovat vaalineet sitä. Vaikka se on heille bisnestä, se tuntuu silti lähes kulttuurityöltä. Laadukkaasti masteroitu musiikki prässättynä (Saksassa) paksulle vinyylille, joka on vahvassa levypussissa laadukkaan levykotelon sisällä lämmttää aivan kuten nähdessäni jokin aika sitten arvatenkin suurella vaivalla entisöidyn vuoden 1968 Ford Mustangin.

Petri Myllylä / 27.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit