Something On Me




Snowy Whitelta uusi soololevy. Okei. No totuudessa mukana on myös hänen The White Flames -bändinsä. Jonneille tiedoksi, että ennen vanhaan oli progressiivista rockia soittava yhtye nimeltä Pink Floyd. Se oli kuuluisa ja hyvä. Snowy White soitti heidän kiertuekokoonpanossa 70-luvun loppupuoliskolla. Eli oli niin sanotusti inessä skenessä. Kova kovien joukossa. Hämyt muistavat hänet myös Roger Watersin kiertueilta. Jytää 80-luvun alussa kuunnelleet muistavat Thin Lizzyn Chinatown- ja Renegade -levyt. Kyllä, Scott Gorhamin parina soitti White.

Mitä muuta hän on tehnyt? Miksi pitää lukea pitemmälle? White Flames oli Terencen ensimmäinen soololevy. Siltä poimittu single Bird of Paradise oli hitti. Kuka muistaa? Minä en. Lupaan tsekata. Sen jälkeen White on ollut pääasiassa Watersin palveluksessa. Kyllä, olen nähnyt hänet livenä. 70-luvulla hän soitti Rick Wrightin Wet Dream -levyllä. Vastavuoroisesti David Gilmour esiintyi Whiten albumilla. Pink Floyd -kytkös on siis aika vahva. Progea White ei itse tee. The White Flamesin lisäksi White on julkaissut musiikkia The Blues Project -nimellä. Tämä on juurikin sitä. Valkoisen etuoikeutetun miehen bluesia.

Luitko tänne asti? Jatka. Anna kitaran laulaa vaan, sanoi Isokynä aikanaan. Snowy antaa. Ja hänen kitarallaan on tarinoita kerrottavanaan. On hienoa kuunnella soittajaa, joka osaa käyttää hyväkseen sen nuottien väliin jäävän tilan. Ei Snowyn äänessä vikaa ole, mutta kyllä soitin puhuttelee enemmän. Tällä levyllä ei ole kiire. Tälle pitää antaa aikaa. Jos et anna, se ottaa. Ei päästä irti. Ja minähän en juuri bluesista perusta. Hyvä on vaan hyvä. Niin se on missä tahansa lajissa. Hyvä erottuu. Lue vielä.

Ai parhaita paloja? Tässä tärpit: Get Responsiblessa on pieni Pink Floyd -muisto. Ain't Gonna Lean On Youn soolo on mahtia. It's Only Blues on juurikin sitä. Peter Green-, Chris Rea-, Mark Knopfler- ja ehkä jopa Gary Moore -faneille tämä levy on must!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit