Distant Memories: Live In London




Dream Theater on siitä mukava yhtye, että se ei tarvitse kovin isoa syytä julkaistakseen livelevyä tai konserttileffaa. Live in London taitaa olla jo ainakin yhdeksäs virallinen live. Upeaahan näitä on katsella ja kuunnella, kun varsinkaan viime aikoina ei ole ollut, monestakin syystä, mahdollisuutta käydä niin paljon keikoilla.

Live in Londonin ensimmäisellä levyllä, siis CD:llä, kuullaan kappaleita uudelta Distance Over Time -levyltä ja luonnollisesti vähän vanhempia ja samalla viime aikoina harvemmin soitettuja teoksia. Untethered Angel avaa konsertin. Tuo kappale ei ole mikään ilotulitus, mutta toimii yllättävän hyvin. Perään tulee helmi. A Nightmare to Remember on juuri sellainen. Olen sen pari kertaa livenä päässyt näkemään ja täytyy myöntää, että ilmarummutus ei suju vieläkään. Fall Into the Light, Barstool Warrior ja irrallisena videona, onko se sinkku, julkaistu Pale Blue Dot osoittavat, että uusi materiaali on konserttitilanteessa ihan yhtä vahvaa kuin studiokiekolta kuunneltuna. In the Presence of Enemies on toinen konsertin ensimmäisen osuuden aarre. On mannaa.

Kakkos- ja kolmoslevyt ovat se syy miksi tämä live on julkaistu. Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory -levyllä oli viimekin vuonna synttärit. Nyt oli isojen juhlien paikka, koska vuosia tuli täyteen 20. Aika kulkee väkisin, ei siinä mitään, mutta se että bändi on edelleen olemassa ja soittamassa musiikkia, ehkä jopa paremmassa kunnossa kuin ennen, on pieni yllätys, ihme ja juhlan paikka. 1999 kiertueella James LaBrie ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan. Sanoisin, että nyt hän laulaa paremmin. Muuten levy esitetään niin kuin kuuluu. En ole varma, enkä tarkistanut, mutta epäilen, että Jordan Rudess soittaa paikoin hieman synkempiä kudelmia kuin aikanaan. Jotenkin jotkut kosketinsoolot kuulostavat mahtipontisemmilta ja, paremman sanan puutteessa, paremmilta. Johnit osaavat vieläkin osuutensa. Ja Mike Mangini on edelleen kone.

Kun juhlat on juhlittu, yleisö haluaa tietenkin lisää. Encorena saadaan vielä pari tuoretta kappaletta. Niistä mielestäni At Wit's End on kovempi kuin lisäkappaleeksi merkattu Paralyzed. Kuten sanottu Dream Theaterilta on paljon live-materiaalia. Oma suosikkini on pitkään ollut Once In A Livetime, mutta voi olla, että nyt on tarjolla jopa tuon ylittävä paketti. Aika näyttää, jos muisti pelaa.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit