Songs For The Apocalypse




Tietäjät tietävät Saigon Kickin. Niille jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että se oli amerikkalainen tukkahevibändi jolla oli yksi megahitti. En kerro mikä, googleta itse. Jason Bieler soitti tuossa bändissä kitaraa. Soitti hän myös ruotsalaisen Talismanin live-kokoonpanossa. Tyylinsä on siis enemmän hård kuin hard rock, jos tiedätte mitä tarkoitan. Aivan sama, tämä levy ei ole oikein kumpaakaan.

Never Ending Circle on skitsofrenisen kaaoksinen alkusoitto, kutsu mukaan hulluuteen. Otetaan vastaan ilolla. Mutta ensin pyydetään anteeksi. Apology vaikuttaa kovin raskaalta sirkusbiisiltä. Jotenkin 90-luvun alun Extreme tulee mieleen, se Three Sides To Every Story -ajan bändi. Aika hyvä alku. Kestääkö? Bring Out Your Dead on sitä mitä Bieler lupaa. Barry Manilow slovari Meshuggahin esittämänä. Kornia tuo bassoraita on. Eli jakomielisyys jatkuu. Mutta tämä toimii. On hyvää poppia. Niin on Annalisekin. Hypnoottista. Pistää huimaamaan.

Stones Will Fly, mutta oikein ei lento kanna. Kovin on täynnä kaikkea tuo biisi. Dynamiikka! Sitä pitäisi olla. Down In A Holen pelastaa vekkuli väliosa, jossa kruisaillaan bassolla. Levyllä on paljon kuuluisia vierailijoita. Google kertoo. Skindredin Benji tekee Beyond Hopesta oikein mielenkiintoisen. Piristävä biisi! Nyt jo voitonpuolella. Rauhallinen Crab Claw Dan on koristeellisuudessaan hieno. Lisäpiste. Sitten taso valitettavasti laskee.

Bieler mainitsee Jellyfishin. Alone In The World, jolla Jasonin Talisman-kamu Jeff Scott Soto jeesaa laulujen kanssa, on kuin Jellyfish ydinvoimalan läpi ajettuna. On sähköä ja sähinää. Mutta liikaa. Biisi on yksi tanakka pötkö. Lopun jollotus ei pelasta. Harmi. Very Fine People voisi olla Saigon Kickin levyltä. Ymmärtäkää tuo miten vain. Kuten edellinen virkekin. Pikkuvioistaan huolimatta Songs For The Apocalypse on vallan kuuntelukelpoinen kokonaisuus. Tyyppää. Mistä sen muuten tietää. Minä pidin paljon. Voit tykätä jopa enemmän.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit