Arc Of Life – Arc Of Life
Arc of Life on uusi bändi ja se soittaa progea. Aha, mitä sitten? Minkälaista? No, tämä on vähän kuin Yesiä. Laulaja laulaa korkealta, muttei kauhean kovaa. Korkealta tarkoittaa sitä että hänen äänensä hipoo, jos ei jopa osu, yläpilviin. Heliumia. Basso tietenkin pörisee ja pieree. Onko kitaristi on unohtanut särön kokonaan? Kovin soittaa kiltisti. Myöskään kiipparistin soittimista ei saa rumia ääniä. Rumpali on tarkka ja särmä. Hän ei lyö liian kovaa, eikä turhia päristele, mutta osaa matikkaa.
Keitä tähän Arc of Lifeen sitten kuuluu? Melkein kaikilla soittajilla on joko nykyisiä tai entisiä kytköjä Yesiin. Solisti on Jon Davison. Hän taitaa olla Yesin viimeisin laulajakiinnitys. Pitänyt tuota tonttia jo vuodesta 2012. Myös Jon Anderson, joka on mielestäni ainoa oikea Yes-laulaja, käyttää itsestään tuota nimitystä. Piti sanomani. Takaisin asiaan. Kitaraa soittaa Union-levyllä musisoinut Jimmy Haun. Mitä hän soitti? Ei aavistustakaan. Ehkä matki Steve Howea. Osaa. Bassoa pörisyttää ja pierettää Chris Squiren mantteliperijä Billy Sherwood. Kompista huolehtii mm. Asiassa ja Yesissä soittanut Jay Schellen. Sukupuuta siis hänkin. Ainoastaan kosketinsoittaja Dave Kerznerillä ei ole Yes-kiinnityksiä, mutta hän soitti Phil Collinsin pojan bändissä. Melkein Genesis-mies siis.
Jaaha. Nimiä putoilee, mutta miksi tästä pitäisi olla yhtään innostunut? No, onhan Yes aina aika hyvää. Eikös? Yhtään en kyllä muista miltä Davisonin aikaiset levyt kuulostavat. Oliko niitä enemmän kuin yksi? Montako liveä? En uskalla väittää mitkä ovat hyviä biisejä tai mitään, mutta olen aika varma, että olen niistä pitänyt. Tämän kanssa on sama juttu. Tätä on kiva kuunnella. On helppoa. Vaivatonta. Ei ärsytä. Iloista on, paikoin hulvatonta. Jäbät juttelee Sirille. Eikä tästä jää turhia jälkiä muistia kuluttamaan. Mietinkin, voiko progeakin olla kertakäyttöistä?
Tero Honkasalo