Lean Into It




Lean Into It on tehty aika pitkälti samalla kaavalla kuin yhtyeen ensimmäinen levy. Kokoonpano on sama, tuottaja on sama jne. Ensimmäinen biisi on siis nopea ja rokkaava. Huikeutta tiedossa. Daddy Brother, Lover, Little Boy (The Electric Drill Song) on juurikin moinen. Ja kaiken lisäksi yllättävän koukukas. Billy Sheehanin ja Paul Gilbertin yhdessä Makita-porilla soittama soolo on, no paremman sanan puutteesa, nopea. Se oli sitä uutta. Sitten oli rokkia ja softia. Sanoinko noin jo edellisessä arviossa? No, on samasta sapluunasta.

Oli puhe, että Mr. Bigillä on vanha sielu. Sitäkin kuullaan. A Little Too Loose esimerkiksi on oivaa tarinan kerrontaa vanhojen blues-mestarien hengessä. Voodoo Kiss ja Road To Ruin kertovat erilaiset tarinat. Kieli on vankasti poskessa. Eric Martin on tekstittäjänä myös melkoinen sydänten murskaaja. To Be With You oli valtava maailmanlaajuinen hitti. Numero uno kolme viikkoa putkeen Jenkeissä. Iso juttu. Itsellä ei ollut silloin moisia huolia. Ei iskenyt. Sen sijaan Alive and Kockin' oli kova ja Green Tinted Sixties Mind erityisen hieno. Se vanhojen leffojen fiilis välittyy. Hienoa Paul.

Lean Into It oli hyvä. Kyllä, tykkään siitä. Se oli bändille valtava menestys. Itse en kuitenkaan pitänyt siitä ihan niin paljon kuin ensimmäisestä levystä. Pastellisävyjä oli ehkä vähän liikaa. Tai resepti oli jo tuttu ja yllätyksetön. Onneksi keikoilla bändi oli edelleen genressään ylivoimainen.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit