The Dead Daisies - Holy Ground




Kun The Dead Daisies pari vuotta sitten ilmoitti, että John Corabi ja Marco Mendoza ovat jättäneet bändin ja tilalle on pestattu Glenn Hughes, monet fanit olivat maansa myyneitä. Ei voi bändi vaihtaa koko ajan kokoonpanoa! Itselläni sydän jätti iskun väliin. Olisiko tässä se Glennin iso juttu? Olisi jo aikakin. Black Country Communion on hyvä, mutta se ei tee keikkoja. California Breed toimi liian vähän aikaa. Soolona Glenn on ollut hyvä, mutta bändeissä parhaimmillaan.

Holy Groundin piti ilmestyä jo aikoja sitten. Covid-19 on sotkenut paljon ja pilaa vielä pitkään. Parempi myöhään ja niin pois päin. Hyvää kannattaa odottaa. Holy Ground on odottamisen arvoinen levy. Alusta loppuun on selvää, että Glenniä ei palkattu rivimieheksi. Hänen paikkansa on eturivissä ja keskellä kitaristien Doug Aldrich ja David Lowy välissä. Biisejä hän tuli tekemään ja levyä kuunnellessa on selvää, että hän on myös tuonut mukanaan paljon ideoitaan. Jos tätä levyä johonkin pitää verrata, niin mieluummin Glennin edelliseen Resonate-soololevyyn kuin mihinkään The Dead Daisiesin katalogissa. Siitä huolimatta, en usko, että TDD-fanit ovat enää pahoillaan. Holy Ground on yhtyeen viides levy ja heittämällä paras. Yhtye ei kuulosta enää cover-bändiltä.

Mielestäni paras raita on edelleen aivan ensimmäisenä sinkkuna julkaistu runnovasti rokkaava Righteous Days. Väkevällä bassolinjalla kulkeva Like No Other (Bassline) on toinen suosikkini. Bassosoolo! Hyvä on myös singlenä paljon soittoa saanut Unspoken. Kolmas sija menee jakoon. Avausraita Holy Around (Shake the Memory) ja Bustle and Flow ovat tasavahvoja. Bändi julkaisi siis parhaat biisit ennen albumin julkaisua sinkkuina. Odotin ehkä muilta biiseiltä hieman enemmän. Oma moka. Ehkä niitä pitää kuunnella enemmän. Rumpali Deen Castronovon yhdessä Glennin kanssa laulama Humble Pie -laina 30 Days in the Hole on oikein hyvä. Levyn päättävä Far Away pyrkii eeppisten biisien osastoon. Liki on.

Holy Ground on kokonaisuus. Sen osaset toimivat parhaiten kovaa ja kunnolla kuunnellen. Väännä stereot isolle ja soita tätä myös naapureille! Rock on kaikkea muuta kuin kuollut!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit