Kreek




Kreek.jpg

Bändin nimi on Kreek. Oikeasti? Kyllä. Ja huomaa, että vika k kirjoitetaan väärinpäin. Jos Kiss olisi valinnut nimekseen Kreekin, se tuskin olisi yhtä menestynyt kuin on. Nimellä on väliä. Väitän.

Myös musiikki vaikuttaa. Hard rockista on kyse tällä kertaa. Hevinhän pitäisi olla aina voittoarpa, vai? Kreekin debyytti alkaa vähän väsyneenä. Jotenkin bändiä ei hotsita. Tuo välittyy kuulijalle. Ei huvita. Jos kerrotaan Hornan perukoista, silloin pitää esityksessä olla liekkejä ja sähinää. At The Bottom Of Hellin loputtua 10 biisiä tuntuu kohtuuttoman pitkältä matkalta. 

Missiles lisää vauhtia. Jostain tuli lisää virtaa. Entinen Bigfoot-solisti, joo en tiedä bändiä, Antony Ellis onnistuu kuulostamaan Doogie Whitelta. Tiedättekö hänet? Joka tapauksessa tuo oli kehu. Biisiä vaan on samaa tasoa kuin Doogien viime aikojen tekeleet. Ei ole kehu. 8 jäljellä. Ei ehkä pysty. Meet Your Makerissa on groove, mutta siihen se sitten jääkin. Ahdistaa. 

Million Dollar Man, jestus näitä tekstejä. One Voicella soundi muuttuu. Yhtäkkiä laulaja naukuu ja musiikkiin tulee jotain eksoottisia sävyjä. Ei toimi, ei vakuuta. Odotan edelleen syytä siihen miksi tämä projekti on kasattu. Man On My Shoulder ei ole se syy. Antony Ellisiä saa syyttää tästä biisistä. Stand Togetherin aloittavassa riffissä on jotain jännää. Tietenkin se unohdetaan samantien. Siitä huolimatta. Kyllä, nyt on yritystä. Jo oli aikakin. 

Vaan vielähän näitä riittää. Down'n'Dirty kuulostaa Extremen ylijäämältä. Ei siis kokonaan huono. Get Up ja taas on vetelää soittoa. Antony yrittää kyllä. Yksi enää. Levyn päättävä You're On Your Own Now on sitten se pakollinen hidas. On blues. Miksei tätä ollut enemmän?

Kissin eka ei juhli soundeilla, biisit ratkaisevat ja se on nyt 47 vuoden iässä klassikko. Muistuttakaa minua 47 vuoden kuluttua ja osoittakaa väitteeni vääräksi, mutta tästä levystä ei tule klassikkoa.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit