Seasons in the Abyss




Slayer – Seasons In The Abyss (1989, Vinyl) - Discogs

 

1990 syksy oli hieno. Ensin Tukholmassa oli Monsters of Rock -konsertti jonka pääesiintyjä oli Whitesnake kera Steve Vai. Hieman myöhemmin oli tiedossa raskaampaa herkkua, kun Clash of the Titans -kiertue vyöryi Solna Halleniin. Suicidal Tendencies lämmitteli, Testament lisäsi höyryä, Megadeth piti yllä ja lopuksi Slayer tarjosi sellaiset löylyt ettei mitään rajaa. Seasons in the Abyss ilmestyi keikkapäivänä. 

Minulla on sellainen muistikuva, että War Ensemble olisi ollut tuttu, kiitos Headbangers Ballin, mutta muuten tiedossa oli uutta musiikkia. Hyvin toimi. Vinyyli piti hankkia heti reissun jälkeisenä maanantaina. 

War Ensemble on kaikille Slayer-faneille tuttu klassikko. Muuten tältä levyltä ei kovin montaa ylivoimaista biisiä löydy. Tuo ei tarkoita, että esimerkiksi nopeat Blood Red tai Spirits in Black olisivat huonoja. Expendable Youth ja Skeletons of Society ovat raskaita vyörytyksiä. Eivät nekään täytettä ole, mutta bändillä on sen verran kovia biisejä historiassaan, että nämä eivät pääse kärkisijoille. Levy on jotenkin Reign in Bloodin ja South of Heavenin yhdistelmä. On nopeutta ja raskauttu. Mutta, mutta. Kappaleita vaivaa pieni pöhö. On tiukkaa, mutta ei enää niin kiihkeää ja tiivistä kuin vuonna 1988, saati 1986.

Junnauksesta kertoo se, että Temptation sisältää jopa jonkinlaisen S.O.D.-henkisen mosh partin.Born of Fire rymistelee kyllä, mutta vähän suunta puuttuu. 

On levyllä pari klassikkoa. Murhaaja Ed Geinistä kertova Dead Skin Mask on itse asiassa äärimmäisen sairas ja jopa häiritsevä tarina. Biisin lopussa kuultava lapsen anelu saa voimaan pahoin.

Nimikappale Seasons in the Abyss on hieno. Se on Slayerin mittapuulla varsinainen eepos. Sillä on kaikkea. Varovasti kasvava intro johdattaa tunnelmaan. Kappale kasvaa ja kasvaa, kunnes hiipuu pois. Jopa soolot kuulostavat mietityiltä. Seasons on upea metallikappale missä tahansa genressä. Mahtava päätös levylle, joka jäi Dave Lombardon viimeiseksi pitkäksi aikaa.


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit