Divine Intervention




Slayer - Divine Intervention - Amazon.com Music

Vuonna 1994 en kuunnellut juurikaan metallia. Oikeastaan vain Suicidal Tendencies ja Anthrax kiinnostivat. Toki soittolistalla oli raskasta musiikkia kuten Ministryä ja Nine Inch Nailsia, mutta ne eivät ole perinteistä heviä. Slayerkin oli vähän unohtunut. 

Syksyisin oli tapana pitää lyhyt kaupunkiloma. 1994 kohteena oli Rooma. Muistan kuinka hotellille saavuttuamme laitoin TV:n päälle. Sieltä tuli joku paikallinen musiikkiohjelma. Porukkaa rynni tiiliseinästä läpi. Meininki oli hurja ja kappale äärimmäisen nopea ja aggressiivinen. Huutoa. Melodiaa ei oikein ollut. Jumalauta! Uutta Slayeriä. 

Kotiin palattuani hain CD:n Tunnelin levystä. Divine Intervention on suosikki. Se on kovin. Se on rakkain. Se on valittu.

Olin jännittänyt miltä bändi kuulostaisi entisen Forbidden-rumpali Paul Bostaphin kanssa. Heti Killing Fieldsin alusta on selvää, että pelko oli turha. Paul soittaa jopa tiukemmin ja nopeammin kuin Dave Lombardo. En sano kumpi on parempi. Molemmilla on oma tyylinsä.

Divine Intervention on nopea ja ärhäkkä levy. On sillä toki raskaat hetkensä. Nimikappale on sellainen. Siitä tulee hieman Seasons in the Abyss mieleen. Nyt on vaan synkempää. 

Jo mainittu Killing Fields, Sex Murder Art ja videobiisi Dittohead ovat huikeita energiapurkauksia. No, totuudessa koko levy on. Jos Seasonsin biisit olivat hyvinkin normaalilla kaavalla tehtyjä, tällä levyllä ne eivät ole. Selvää säe, säe, kertosäe jne kaavaa ei ole, ja soolo voi tulla koska vaan. Nyt ei myöskään junnata turhia. 

Hattu päästä Tom Arayalle. Kappaleet ovat tiukkoja kokonaisuuksia ja sanoja on niin paljon, että laulujen, tai huutamisen, on syytä osua kohdilleen. Erityismaininnan ansaitsevat myös kitaristit. Jeff Hannemanin ja Kerry Kingin soolot ovat äärimmäisen raakoja, mutta niin sopivia musiikkiin. Tällä kertaa niitä on selvästi mietitty. Kuunnelkaa Serenity in Murder, jos ette usko. Äh kuunnelkaa koko levy!

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit