The Darkest Skies Are The Brightest




REVIEW: Anneke van Giersbergen – The Darkest Skies Are the Brightest –  Tuonela Magazine

Siitä on useampi vuosi kun kuuntelin Vuurin levyä. Se ei herättänyt oikein mitään ajatuksia eikä tunteita. Nyt on tarjolla molempia. Vaan ei ole metallia eikä progea. Anneke Van Giersbergen on säveltänyt levyllisen akustista musiikkia siitä kun sydän menee pirstaleiksi ja elämä menettää merkityksensä. No ainahan ne palat joutuu keräämään ja kun ne kasataan, niin niistä tulee jotain parempaa ja vahvempaa. Niin nytkin.

The Darkest Skies Are The Brightest alkaa Agapella, joka on tavallaan levyn nimikappale. Kaunista on. Hurricane lupaa vielä enemmän. On eksoottista meininkiä mukana. Kertosäe on eri paria eikä vaan toimi. My Promise sen sijaan nousee siivilleen samantien. I Saw A Car on vekkuli. Tykkään. Kappaleessa on kiva rytmi ja groove. Elämä vie välillä kepeästi, vaikka olkapäillä olisi mikä taakka.

Pelkäsin, että Anneke laulaisi koko levyn kuulaalla äänellään, mutta mitä vielä, hän on paljon monipuolisempi laulaja kuin oletin. Mun moka. Kyllähän pääpaino on tuossa kepeässä ja kuulaassa soinnissa, mutta hän saa ääneensä kivasti väriä ja tunnetta. The Soul Knows ja The End käyvät esimerkeistä.

Keep It Simple flirttailee jatsin suuntaan. Ehkä biisin olisi voinut viedä sinne ihan perille asti. Kitara soittaa kivaa kuviota.  Sitten hommaa kasvatetaan. Lisätään soittimia ja laulajia. Hyvä, hyvä. Toimii.  Lo And Behold on vähän samaa maata edellisen kanssa. Nyt lähestytään psykedeliaa. Ai että! Olisiko levyn paras?

Losing You menee Joan Baez -osastolle. Kaunista on. Ja haurasta. Sen perään Survive kuulostaa melkein rockilta. Nyt on rytmiä ja ryminää. Hetkinen Anneken äänessä on uudenlaista voimaa. Levyn lopussa voi kuvitella kuinka jälleenrakennus on tullut valmiiksi, kaikki vaiheet ja askeleet on käyty läpi ja Anneke on löytänyt uuden rakkauden. Love You Like I Love You on täynnä hyvää oloa. Niin on koko levy.


The Darkest Skies Are The Brightest on täynnä kaunista musiikkia. Mukana on jousia ja vaikka mitä nättiä. Tätä on ihan hyvä kuunnella, vaikka sydän ei juuri nyt olisikaan palasina. Ota se rentoutumisena.

Tero Honkasalo









Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit