Jimi Plays Berkeley / Live At Berkeley (DVD & CD)




Jimi Hendrix'in manageri Michaell Jeffrey palkkasi Peter Pilafian kuvaamaan kitaristin kaksi 30.5.1970 Berkeley keikkaa. Pilafian tiimissä oli mukana kansainvälisesti kuuluisan arkkitehdin Eliel Saarisen Amerikkaan muuttaneen pojan, niinikään kuuluisan arkkitehdin Eero Saarisen poika Eric Saarinen. Jeffrey ei alkujaan suunnitellut mitään Jimi Plays Berkeleyn tyylistä yhden keikan ympärille tehtyä elokuvaa. Hän itse asiassa ei edes maksanut kesällä 1970 kuvausryhmälle vaan alkuperäiset kuvanauhat jäivät Pilafian jääkaappiin (filmi kestää näin pitkänkin säilytyksen). Jimin kuolema sai bisnesasioihin vauhtia ja elokuva saatiin vuonna 1971 julkaisukuntoon. Nopeasti kasattu tuotantoporukka ja ilman suunnitelmaa toiminut kuvausryhmä ei kuvannut kovinkaan monta kokonaista esitystä joten katseluelämyksenä leffa ei vastaa lähellekään aitoa keikkakokemusta. 

Katsoin ensimmäisen kerran joskus 90-luvulla Jimi Plays Berkeley VHS-nauhan, mutta en pitänyt siitä tuolloin juurikaan. Kyseessä on puolivillainen rahastus, joka sisältää vain pienen osan Jimin keikasta. Keikkamateriaalin vähyydestä ja sen huonosta laadusta johtuen esitysten väliin on liitetty kuvamateriaalia loppuunmyydyn keikan ulos jäänneiden fanien synnyttämistä tuhoista sekä useita kuukausia aiemmin tapahtuneesta Berkeleyn opiskelijamellakoista. Kyse on siis enemmän aikalaiskuvauksesta kuin rock-konsertista. Leffa julkaistiin DVD:nä ensimmäisen kerran 2003, mutta 2012 julkaisu sisältää joitakin minuutteja enemmän keikkamateriaalia.

Luojan kiitos keikkojen audioäänityksen tehnyt Wally Haiderin äänitysporukka hoiti hommansa ammattimaisesti. Ennen kuin Hendrix'in musiikin oikeudet palautettiin hänen suvulle, Berkeleyn ensimmäinen keikka ennätettiin julkaista (tosin ilman Purple Hazea ja USA:n itsenäisyyslaulua) hieman epämääräisessä boxissa. Siitä huolimatta että iltapäivän keikka on selvästi iltakeikaaa kesympi, on selvä asia, että ennemmin tai myöhemmin myös tämä keikka tullaan julkaisemaan kokonaisuudessaan.

Vuonna 2003 julkaistu Live At Berkeley sisältää kokonaisuudessaan iltakeikan. Sama keikka on myös kuunneltavissa pientä korvausta vastaan Concert Vaultista. Uuden materiaalin lisäksi setissä on yllättävän paljon vanhoja hittejä. Hey Joe'sta kuullaan normaalista poikkeava sovitus, mutta Foxy Lady, Purple Haze ja eka singlen b-puolelle työnnetty Stone Free vedetään läpi alkuperäisen kaavan mukaan. Päivän molemmilla keikoilla soitetaan vielä toukukuussa USA:n julkaisuaan odottaneen Band Of Gypsys -levyn  Machine Gun ja Message To Love. Keikka alkaa kumminkin työn alla olevien uusien biisien esittämisellä. Aluksi esitetään Straight Ahead biisin alkumuoto Pass It On, jonka jälkeen kuullaan uusi Hey Baby (New Rising Sun). Vinyylin ykköspuolen päättää pitkään setissä ollut, Jimin Muddy Watersilta varastama Lover Man. Sen tausta on luonnollisesti Muddyn Rock Me Baby.

Berkeleyn keikat miksattiin DVD-päivityksen yhteydessä 2003 monikanavaisiksi. Iltakeikka löytyy tässä muodossa Jimi Plays Berkeleyn 2012 version bonuksena. Itse en siitä innostunut vaikka katseluhuoneesta kuusi kaiutinta löytyykin. 

Jos Jimin manageri  Michael Jeffrey olisi julkaissut tämän albumin muusikon kuoleman jälkeen samassa muodossa kuin kitaristin perikunta teki, hän olisi tehnyt vainajalle kunniaa. Sitä vastoin hän hyökkäsi Jimin studionauhojen kimppuun (yhteistyössä rumpali Mitch Mitchellin ja tuottaja Eddie Kramerin kanssa). Niiden tyrehdyttyä kahteen OK julkaisuun, manageri aloitti puolivillaisten livelevyjen julkaisemisen. Kolmen levyn jälkeen Jeffrey kuoli, jonka jälkeen Jimin hautaa ovat ryöstäneet useat eri tahot. Jimin isän kiistanlaisen testamentin mukaan hänen adoptiotytär, joka ei siis ole Jimin verisukulainen, omistaa nykyään oikeudet Jimin äänityksiin. Yhteistyössä tuottaja/äänittäjä Eddie Kramerin kanssa tehty Live At Berkeley on yksi monista Experience Hendrix LLC:n laadukkaista julkaisuista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit