How Will I Laugh Tomorrow When I Can't Even Smile Today




Suicidal Tendencies - How Will I Laugh Tomorrow When I Can't Even Smile  Today - Amazon.com Music



Vuodessa tapahtui paljon. Suicidal Tendenciesin edellinen levy Join The Army oli täynnä vanhoja biisejä. Niistä osa oli kirjoitettu heti ensilevyn jälkeen. Punk oli vielä vahvasti läsnä. Vuosi Join The Armyn jälkeen bändi kuulosti hyvin erilaiselta. Crossoverista oli tullut Thrash Metal. Minä pidin, enemmän punkista pitävät eivät.

Mike Muir oli perustanut Suicidalin hankalien vuosien aikaan No Mercy -nimisen metallibändin. Sen kitaristi Mike Clark liittyi nyt Suicidalin rytmikitaristi ja biisinikkariksi. Louiche Mayorga ehti säveltää muutaman kappaleen Muirin kanssa ennen potkujaan. Bassoa tuli soittamaan mm. Los Cycosista tuttu Bob Heathcote. Los Cycos oli Muirin vuonna 1984 perustama bändi.

How Will I Laugh Tomorrow… alkaa hienosti. Trip At The Brain on thrash metallia, mutta sillä on säilynyt Suicidal Tendenciesin aiemmilta levyiltä tuttu musta huumori. Mark Dodsonin luoma soundi kuulostaa alkuun vähän kolkolta, mutta siihen tottuu pian. Sama meininki jatkuu Hearing Voicesilla. En tiedä kuinka todellisia Muirin ongelmat olivat, mutta hänestä oli kiva laulaa mielen häiriöistä. Eivät kappaleet klassikoita ole, mutta kyllä niitä mielellään kuuntelee.

Kaksi seuraavaa biisiä ovat klassikoita. Ne ovat hienoja millä tahansa mittapuulla. Vielä nykyäänkin Pledge Your Allegiance kerää Suicidal-fanit yhteen jokaikisen konsertin lopuksi. Se on bändin tunnusbiisi. ST! ST! ST! How Will I Laugh Tomorrow sai hienosti näyttökertoja Headbangers Ballilla. Sen juontaja Riki Rachtman on kova ST-fani. Molemmat biisit ovat rakenteeltaan melkein progea. Niissä on erilaisia osia. Ovat kunnianhimoisia. Toimivat! A-puoli on huippu.

Sitten lisätään vauhtia. The Miracle ja Suicyco Mania kaahaavat. Instrumentaali Surf And Slamin aikana Rocky George pääsee näyttämään osaamistaan. On vikkelät sormet.  If I Don’t Wake Up on OK, Rocky Georgen säveltämä punkisti soiva Sorry?! on vähän parempi. One Too Many Times ja The Feeling’s Back eivät aiheuta tunteita puolesta eivätkä vastaan. B-puoli on B-puoli.

How Will I Laugh Tomorrow When I Can't Even Smile Today ei ole ollenkaan täydellinen levy, mutta se sementoi bändin aseman yhtenä genren tärkeimpänä bändinä. Oli se aikanaan kova!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit