Suicidal For Life




Suicidal Tendencies – Suicidal For Life (1994, CD) - Discogs

Vuonna 1994 kiroileminen oli kielletty. Mitä teki Mike Muir? Kiroili tietenkin. Grungen platina-aikana kaikenlainen metalli oli poissa muodista. Mitä teki Mike Muir? Metallisimman levynsä ikinä, tietenkin.

Suicidal For Life oli vaikea levy omaan makuunikin. Otti vuosia ennenkuin opin pitämään siitä. Nykyään se on kärkikolmikossa. Kyllä. Se on niin hyvä.

Musiikillisesti tämä on lähellä bändin taiteellisinta levyä The Art of Rebellionia. Esitystyyli on väkevämpi ja metallisempi. Riehakkaampi lienee se sana jota haen. Muirin tekstit ovat lähellä nerokkuutta. Kiroilukin voi olla taidetta.

Levyn intro Invocation kutsuu kuulijan ajattelemaan. Sitten annetaan elämänohjeita enemmän kuin koko self help -kirjallisuus pystyy. On äärimmäistä. Rajat rikki. Ihan sama mitä tapahtuu, ole Suicyco Muthafucka. Älä välitä vittujakaan. Don't Give A Fuck.

Levyn jälkimmäisellä puoliskollaan käydään läpi erilaisia vaikeita tunteita. Taas mennään syvälle. What You Need's A Friend. Muir on melkoinen mestari sanoittamaan yksinäisyyttä ja erilaisia ahdistuksia. Myös rakkaudesta hän osaa kirjoittaa. Love Vs. Loneliness.

Jos ovat tekstit hienoja, samaa voi sanoa levyn kitaraosuuksista. Bassot lasketaan mukaan. Ei siis ihme, että Rocky George ja Mike Clark poseerasivat kitaralehtien kansissa levyn ilmestymisen jälkeen. Ronert Trujillo oli bassolehtien suosikki. Rumpali Jimmy DeGrasso hoitaa hommansa pieteetillä.

Levyn lopussa Benediction vetää homman kasaan. Testaa onko kuulija ollut tarkkana. Onko ajateltu. Lopuksi muistutetaan vielä että "cool is only three letters from fool".

Suicidal Tendencies teki kiertueen. Kävi Tavastialla soittamassa vahvan setin ja laittoi sitten pillit pussiin. Cyco Miko palasi tammikuussa 1996 juurilleen päätyneenä aivonsa kadottaneena punkkarina.

Tero Honkasalo

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit