Fillmore East 1969/1970




Jimi Hendrix unohti syksyllä 1966 muuttaessaan Lontooseen edellisenä vuonna tekemänsä levytyssopimuksen tuottaja Ed Chalpinin kanssa. Tämä usutti juristinsa kitaristin kimppuun. Pitkän juristiväännön seurauksena kesällä 1968 Jimi velvoitettiin tekemään yksi levy Ed Chalpinin yhtiölle. Velvoitteen täyttyminen siirtyi kun keväällä 1969 äänitetyistä keikoista ei saatu kasattua suunniteltua live-julkaisua. Alkuperäisen Experience-trion hajottua, kitaristi halusi laajentaa bändiään. Hän keräsi ympärilleen ison kokoonpanon, joka sekin hajosi pian maineikkaan, mutta musiikillisesti hiukan epämääräisen Woodstock-keikan jälkeen. Band Of Gypsys syntyi lokakuussa 1969 rumpali Boddy Miles liittyessä bändiin. Basisti Billy Cox oli liittynyt Jimin studiokokoonpanoon jo saman vuoden huhtikuussa.

Band Of Gypsys oli funkin, r&b ja soulin pyhään kolminaisuuteen uskova kokoonpano. Bändin soundi oli jotakin aivan uutta ja lyhytikäinen kokoonpoano on kiinnostava osa Hendrix-legendaa. Se äänitti 31.12.1969 ja 1.1.1970 New Yorkin Fillmore Eastissä soittamansa neljä keikkaa. Näiden lisäksi se ehti työskennellä studiossa noin 3 kuukautta ennen hajoamistaan. Noista äänityksistä ehdittiin julkaista ennen Jimin kuolemaa Band Of Gypsys LP sekä nopeasti markkinoilta pois vedetty single Stepping Stone/Izabella.

Maaliskuussa 1970 julkaistu kuuden biisin mittainen Band Of Gypsys LP hoiti tehtävänsä eli päätti lähes kolme vuotta jatkuneen juridisen väännön. Itselleni levy oli pitkään haastavin Jimin neljästä virallisesta levystä. Se on musiikillisesti selvästi muista poikkeava. Muilla levyillä hänen taustabändin tehtävä on tukea kitaristia, mutta tällä levyllä Jimi on paikoin taustamuusikoona tukemassa rumpalilaulaja Buddy Milesia. Jimi ei halunnut tarjoilla entiselle riitakumppanilleen isoa kasaa omia uusia biisejään ja niin kaksi Gypsys-levyn biiseistä on Milesin kirjoittamia ja laulamia. Hendrixin biiseistä Machine Gun ja Message To Love ovat levyn omat suosikkini. Vinyylihyllyssäni oleva Band Of Gypsys korvasi 2010 remasteroidun CD:n. Vinyylin taika oli purrut minuun ja kuuntelin levyä parin viikon aikana enemmän kuin mitään muuta hankkimaani "uutta" vinyyliä. Itse haluan kokea keikat kokonaisina ja autenttisina, mutta Band of Gypsys on tiivis ja mietitty kolmen vartin mittainen kokonaisuus, ja kaikista eri variaatioista satunnaisfanille ehkä se paras.

Tutkiessani neljän keikan settilistoja tuntuu sitä että Jimillä ei tainnut ennakkoon päättää mitkä biisit hän tulee levylle laittamaan. Vain Changes soitettiin jokaisessa setissä ja esim. Band of Gypsys'in päätösraita We Gotta Live Together kuultiin vain viimeisessä setissä. Myös moni muu biisi soitetaan vain kerran. Tämä on luonnollisesti tarjonnut Hendrixin julkaisuoikeuksien haltijoille mahdollisuuden tarjota paljon "aiemmin julkaisematonta" materiaalia. Tässä hiukan historiaa asiasta.

Jimin managerin kuoltua 1974, kitaristin nauhavaraston päälliköksi tuli tuottaja Alan Douglas, joka menetti oikeudet pitkän lakiväännön jälkeen 1995 Jimin isälle. Sitä ennen Douglas ehti julkaista kymmenkunta Hendrix-levyä. Yllättäen vasta vuonna 1986 hän palasi Fillmoren nauhoihin julkaistaessaan Band of Gypsys 2 -levyllä biisit I Hear My Train Comin, Foxy Lady ja Stop. Ne päätyivät myös 1994 Japanissa ja Euroopassa julkaistun Band of Gypsys'in bonuksiksi. C-kasetin ja CD:n ostajat saivat todella vastinetta rahoilleen, mutta LP:n ykköspuolen äänenlaatu kärsii lähes 40 minuutin kestosta. Myös 1999 julkaistu Live At The Fillmore East 3xLP kärsii turhasta vinyylin säästämisestä, mutta tupla-CD on ehdottomasti hankinnan arvoinen levy, joka sisältää yhteensä 13 aiemmin julkaisematonta äänitystä. Niiden lisäksi alkuperäiselle levylle rankasti editoitu We Gotta Live Together kuullaan paljon aiempaa pidemmässä muodossa. Vaikka lähes kahden tunnin mittainen levy ei ole autenttinen, se onnistuu luonnollisesti antamaan orginaalijulkaisua laajemman kuvan kokoonpanon lavailmeestä.

Neljältä keikalta oli tietenkin yhä edelleen julkaisematonta materiaalia. Vuonna 2010 Jimin julkaisuoikeudet olivat olleet hänen perikunnalla jo 15 vuotta ja tuolloin julkaistulla 4xCD:n West Coast Seattle Boy -boxilla oli mukana kolme aiemmin julkaisematonta kappaletta uudenvuodenaaton iltakeikalta. Näistä neljätoistaminuuttinen Stone Free on yksi kyseisen laatikon monista helmistä. Tässä vaiheessa levy-yhtiöt olivat huomanneet että bootleg-levyjen myötä musiikkifaneille oli tarjottu mahdollisuus hankkia suosikkiartistin kokonaisia keikkoja. Nimensä mukaisesti Machine Gun: The Fillmore East First Show 12/31/1969 sisältää ensimmäisen neljästä keikasta. Kuten yleensä kahden keikan iltoina niistä ensimmäinen on selvästi (tässä tapauksessa keskiyöllä alkanutta) "iltakeikkaa" lyhyempi.

Vuonna 2019 Sony ilmoitti julkaisevansa kaikki neljä keikkaa 8 LP:n laatikossa nimeltä Song For Groovy Children. Se sisältää vuodenvaihteessa 69/70 esitetyistä 48 biisistä 43. Mukana on myös toinen Buddy Milesin laulama cover, Howard Taten 1967 hitti Stop kuultiin kolmessa ensimmäisessä setissä mutta neljännessä bändi coveroi Jimmy Hughesin 1964 Steal Away, jonka Etta James oli äskettäin coveroinut. Kaikki puuttuvat biisiä ovat 31.12.1969 toiselta keikalta ja niistä jokaisesta on mukana laatikossa vähintään yksi versio. Silti itse olisin halunnut ne mukaan vaikka ne eivät täyttäisi samoja laatukriteereitä muun materiaalin kanssa. Minulle ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta olla tilaamatta laatikkoa sillä niin paljon Jimiä diggaan. Jos lukijan suhde kitaristiin on hiukan etäisempi, suosittelen kuuntelemaan Live At Fillmore Eastin.

Petri Myllylä / 26.12.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit