Day And Age




Frost* - Day And Age

Frost* - Day And Age

Kun Steven Wilson kuoppasi Porcupine Treen, nykyprogeen jäi iso aukko täytettäväksi. Kitaristi John Mitchell tekee kaikkensa tukkiakseen tuon ammottavan kolon. Hänellä on Lonely Robot, It Bites ja tietenkin kosketinsoittaja Jem Godfreyn bändi Frost*. Bändi on nykyään trio. Lonely Robotista ja ties mistä tuttu Nat King soittaa mm. bsssoa. Oli bändillä rumpalikin, mutta Craig Blundell lähti 2019 Steven Wilsonin matkaan ja on sillä tiellä.

Tätä levyä ajatellen rumpalin ritolat oli hyvä asia. Kolmikko sävelsi uudet biisit ajatuksella, että mitä jos hän tai hän soittaisi tämän biisin, mitä hän tekisi. Takojia levyllä on kolme. Kaikki kovia. King Crimsonin Pat Mastelotto on ehkä progeväelle tunnetuin. Kaz Rodriquez soittaa Chaka Khanin bändissä ja Darby Toddin voi löytää vaikkapa The Darknessin tai Martin Barren bändin rumpujakkaralta.

Entäs ne biisit? Alku muistuttaa edellistä levyä. Porcupine Tree tulee taas, onneksi, mieleen. Nimikappale on pitkä ja jos sen olisi vaihtanut Deadwingin avausraidaksi, kukaan ei olisi huomannut. Rumpaleita olisi kiva arvailla, mutta minun veikkaukseni olisi mennyt pieleen, koska soitto kuulostaa Blundellilta.

Terrestial alkaa ja kulkee bassolinjalla. Alku on tahmea, mutta kyllä se siitä. Waiting For The Lie on Jemin biisi. Piano vie, sitten erilaiset kiipparit. Sitten on varmasti Patin vuoro. The Boy Who Stood Still on melkoista rumpuilotulitusta. Onko sittenkin Kazin diskoilua? On kuitenkin hyvä. Oikeinkin.

The Police on ollut telakalla turhan kauan. Onneksi on Frost*. Ei ole reggae, vaan reipas pop. Pistää pogoilemaan. Island Life ei kaipaa edes Stingiä, vaan toimii upeasti tällä ryhmällä. Vaan kuka on Miles?

Kuka rummuttaa nykyään Peter Gabrielin bändissä? Kuka Skywardsin laulaakaan, hän kuulostaa Peteriltä. Onhan hieno biisi. Salaperäinen ja silti niin ilmava.

Kill The Orchestran alku lienee Jemin hetki Elton Johnina. Piano ja tarina riittävät pitkälle. Ja ei se bändi kokonaan kuollut, kyllä se sieltä toipuu mukaan. Taas on kiva komppi. En arvaa kuka, enkä osaa taputtaa. Onhan hieno särö kitarassa. Kaiken kaikkiaan kappaleessa on aivan mahtava soundimaailma.

Levyn päättää Repeat To Fade. Taas ollaan Peterin Real World Studion äänimaailmassa. Musiikissa Depeche Mode lyö käpälää Massive Attackin kanssa. Kyllä on muuten vahva groove. Johan jyrää.

Day And Age saa ihan täydet pisteet ja annanoa sille vielä pari bonusta joltain toiselta levyltäkin. Enpä taida osaa tätä tarpeeksi suositella. Tämä on kuunneltava itse.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit