Heart, Mind And Soul




 

Hardline - Heart, Mind And Soul

Siitä on melkein vuosikymmen, kun viimeksi kuuntelin Hardlinea. Silloin bändi oli aloittanut alusta kokonaan italialaisilla jäsenillä. Mitä väliä kansalaisuudella on kysyy joku? Sen verran, että bändi levyttää sikäläiselle Frontiersille ja siinä soittaa levy-yhtiön hovisäveltäjä. Kuinka tilaustyö tämä on? Ei mietitä tuota. Eihän? Yritetään olla huomioimatta tuota seikkaa. Reiluja ja tasapuolisiahan tässä kuitenkin ollaan.

Yhtyeessä vaikuttavat edelleen Johnny Gioeli - laulu, Alessandro Del Vecchio - koskettimet, taustalaulu ja tuotanto muun ohella, Mario Percudani - kitara, Anna Portalupi - basso ja Marco Di Salvia - rummut. Eli sama porukka kuin parin vuoden takaisella Lifella. Näistä tavallisista Frontiers-projekteists tämä eroaa siten, että ovat ihan keikkojakin soittaneet. Taitaa olla ihan oikea bändi.

Entäs musiikki? Se on melodista hard rockia. Tuohan ei oikeastaan kerro mitään. Siihen on nyt kuitenkin tyydyttävä. Tyylilaji on haastava. Tekijöitä on paljon. Erottuminen on vaikeaa. Heart, Mind And Soulilla on kaikki tehty periaatteessa oikein. Musiikki kuulostaa riittävän tutulta, on erilaisia biisejä, sounditkaan eivät yllätä liian outoina. Tästä olisi niin helppoa pitää. Toisena päivänä tämä voisikin olla ihan parhautta. Tänään se kuulostaa turhan tavalliselta innostaakseen. On kovin totista puurtamista. Voikohan kliseitä sittenkin käyttää liikaa? Saako Self Help -kirjojen rivejä käyttää sanoituksissa? Pitääkö paasata? Opin nuorilta itselleni uuden termin, joka sopii tähän levyyn. Se on meh.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit