Double Image




Elokuussa 1969 purkitettu Bitches Brew oli tarkoitus ilmestyä vielä saman vuoden aikana nimellä Listen To This. Miles Davis sai kuitenkin Columbia Recordsin luopumaan normaalin yhden levyn julkaisusta tupla-LP:n antaessa enemmän tilaa miehen uudelle sähköiselle soundille. Miles Davis Quintet palasi yleisön eteen heti kolmipäiväisen studio session jälkeisenä iltana Chicagossa. Syyskuussa heillä oli viikon kiinnitys länsirannikolla ja lokakuussa kvintetti kiersi Eurooppaa. Albumin työstäminen jäi tuottaja Teo Maceron harteille samalla kun kvintetti reissasi Volkswagenin mini-bussilla pitkin Amerikan mannerta. Tony Williams oli jättänyt keväällä bändin Silent Way sessioiden jälkeen ja tenorisaksofonisti Wayne Shorterin, basisti Dave Hollandin, lähes kokonaan sähköiseen Fender Rhodes pianoon siirtyneen Chick Corean kanssa bussi istui uutena miehenä rumpali jack DeJohnette. 

Kun Miles palasi studioon marraskuussa Wayne Shorterin tilalla soitti bändiin seuraanan vuoden maaliskuussa liittynyt Steve Grossman. Kvintettiä saapuivat täydentämään basso klarinettiä soittava Bennie Maupin, kitaristi John McLaughlin sekä Chick Corean rinnalla toisena sähköpianoa soittava Herbie Hancock (ja 1970 sessioissa hänen tilalla Joe Zawinul). Dave Holland oli korvannut kvintetissä bassoa soittaneen Ron Carterin, joka kuitenkin soitti ensimmäisessä marraskuun sessiossa bassoa yhdessä Harvey Brooksin kanssa. Seuraavassa sessiossa Holland palasi kokoonpanoon Brooksin rinnalle ja 1970 sessioissa Miles ei enää käyttänyt kahta basistia (joista toinen soitti pystybassoa). Ensimmäisessä sessiossa rumpalina nähtiin uusi mies Billy Cobham, mutta Jack DeJohnette soitti toisesta sessiosta alkaen suurimman osan biiseistä Cobhamin kilistetllessä triangelia ym.

Vaikka Miles Davis ei julkaissut levyä marraskuun 1969 ja helmikuun 6. päivän välisistä viidestä sessiosta, sellainen julkaistiin lopulta 2020. Siitä myöhemmin lisää. Nämä sessiot jatkoivat (tuolloin yhä julkaisuaan odottavan) Bitches Brewin linjaa. Mukana oli sähköinen kokoonopano, jossa oli yksi kitaristi ja kahdesta kolmeen kosketinsoittajaa. Kutsutaan näitä vaikka nimellä Bitchesin jatko sessiot eroavat kuitenkin elokuun sessioista siinä että Miles on lisännyt kokoonpanoon lyömäsoittimia sekä sitarin. Sessioon osallistuneista uusista miehistä brasilialaisia rumpuja soittava brasilialainen Airto Moreira liittyi session jälkeen Milesin kiertuebändiin. 

Yksi marraskuun session biiseistä, Great Expectations oli Bitchesin kosketinsoittajan Joe Zawinulin biisi. Vaikka mies olikin mukana seuraavissa sessioissa tammi- ja helmikuussa, hänen biisin sähköpianot soittaa kaksikko Herbie Hancock ja Chick Corea. Great Expections julkaistiin singlenä seuraavan vuoden alussa, siis ennen Bitches Brew LP:tä. Sen kakkospuolella oleva The Little Blue Frog äänitettiin jälkimmäisessä marraskuun sessiossa.

Vuonna 1998 julkaistu The Complete Bitches Brew sisältää lähes kolme tuntia materiaalia vuosikymmenen vaihteen molemmin puolin soitetuista sessioista. Tuosta määrästä musiikkia olisi luullut saavan kasattua Bitchesille seuraajan. Itse olen kasannut neljän CD:n boksin materiaalista 13 kappaleen soittolistan ja sitä kuunnellessani olen usein miettinyt olisiko se uponnut Milesin faneille joululahjaksi. Osa vuosikymmenen vaihteen sessioiden biiseistä on sen verran aihioita ettei niitä ole missään tapauksessa ajateltu julkaistaviksi. Jo julkaistujen sinkku biisien pitkistä versioista olisi saanut täytettyä yhden levynpuoliskon. Toiselle puoliskolle olisi ollut tarjolla paljon hyviä biisejä. Niistä tammi- ja helmikuun sessioissa kokoonopanoon palanneen tenorisaksofonisti Wayne Shorterin Feio olisi vahvoilla. Milesin Corrado voisi olla levyn neljäs biisi.

Kun Columbia toi syksyllä 2020 markkinoille 9 biisin (joista yhdestä on tarjolla kaksi versiota) tupla-LP:n nimeltä Double Image, yhtiö ei mielestäni pyrkinyt esittelemään 50 vuotta aiemmin ilmestymättä jäänyttä Bitches Brewin seuraajaa vaan sitä vastoin rahasti maksimaalisesti uudella tuplalevyllä hyödyntäen Bitches Brewin mainetta. Jos osun tässä oikeaan en ymmärrä miksi he eivät olisi julkaisseet koko CD-boksin materiaalia neljällä vinyylillä (kuten Mosaic teki 1998). Itse jätin (erittäin todennäköisesti digitaalisista tiedostoista valmistetun) vinyylin hyllyyn ja tyydyn kuuntelemaan iTunes kirjastoni 2,5 tunnin soittolistaani.

Petri Myllylä / 28.07.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit