Burn It Down




 

The Dead Daisies - Burn It Down

Olin pitkään sitä mieltä, että The Dead Daisies oli vain entisten suuruuksien hyväpalkkainen suojatyöpaikka. Livenä vähän parempi coverbändi. Burn It Down sai minut muuttamaan mieltäni. Saahan niin tehdä. Laulaja John Corabin versio The Dead Daisiesista paransi jokaisella levyllää. Revolucion oli hyvä, Make Some Noise monta piirua parempi ja tämä viimeiseksi jäänyt saa minulta modernin klassikon leiman ja hyväksynnän.

Levyn avaava Resurrected rokkaa kuin Velvet Revolver parhaina päivinään. Lopussa pauhaavat jouset antavat kappaleelle Led Zeppelin -fiilistä. Paras ekana. Rise Up ei jää paljon. Doug Aldrichin ja David Lowyn riffeissä on muskeleita ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt on erittäin vahvaa.

Soiton väkevyyden voi selittää myös se että bändissä on tapahtunut ihan pieni muutos sitten edellisen levyn. Rumpujakkaralla istuu nyt Deen Castronovo. Hän on toki soittanut paljon aaooärrää, mutta kyllä häneltä käy raskaampikin rokki. Tsekatkaa Geezerin eka soolo, jos ette usko. Nyt hän lyö kovaa ja jälki on sen mukaista.

Levyn puolessa välissä kuullaan erinomainen The Rolling Stones -laina Bitch. Se tekee mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen. On parempi kuin alkuperäinen. Digipack-CD:llä on bonuksena The Beatlesin Revolution. En muista originaalia kuulleeni. Anteeksi.

Dead And Gone ja Leave Me Alone lienevät levyn loppupuolen parhaat palat. Ovat muutkin hyviä. Totuudessa kertaakaan ei tee mieli painaa skip. Sen sijaan, kun soitto loppuu, painan usein uudelleen Play. Eihän tästä saa tarpeekseen.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit