The Seventh Sign




90-luku ei ollut Yngwielle mukava. Hänestä ja hänen musiikistaan oli tullut vanhanaikaista. Kokoonpanon muokkaaminen ei auttanut. Yritti silti. Mennyttä ei takaisin saa ja tuulimylly voittaa useimmiten. Seitsemäs levy, seitsemäs merkki, oli Yngwietä vastaan. Jääräpäinen ruotsalainen uskoi silti itsensä ja jatkoi puskemista. Kova työ palkitaan, väitetään. Ei aina.

 

1994 Malmsteenin solisti oli Loudnessista tuttu Mike Vescera. Rumpuja takoi toinen Mike, Terrana. Kosketinsoittaja 90-luvulla oli bändin toinen ruotsalainen, Mats Olausson. Levyllä bassoa soitti maestro itse. 

 

Avausraita Never Die on tuttua Malmsteenia. Ei mikään Rising Force, mutta sitä haetaan. I Don't Know on aikalaisensa. Jonkinlaista Extremen henkistä groove rockia yritetään. Samaa kuullaan myöhemmin lisää. Nopeita ja groovaavia, entä muuta? No pari slovaria ja raskas biisi. 

 

Onko hyviä biisejä? Onko sellaisia joita voisi yhä kuulla setissä? Nopeista ehkä Seventh Sign ja Crash And Burn ovat moisia. Raskas sitarilla höystetty Pyramid Of Cheops on yllättävän hyvä myös. 

 

Vielä Eclipse-kiertueella Yngwie esiintyi Kulttuuritalolla. The Seventh Sign -kiertueen myötä 90-luvun konsettipaikaksi vakiintui Tavastia. Muistaakseni bändi soitti liian kovaa ja paikka ei ollut täynnä.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit