Magnum Opus




Malmsteen teki kovasti duunia 90-luvun puolivälin. Magnus Opus ilmestyi vuoden The Seventh Signin jälkeen. Bändiin oli kiinnitetty uusi rytmiryhmä, ja levyn vihkoon oli otettu oikein bändikuva. Basisti Barry Sparks ja rumpali Shane Gaalaas olivat molemmat oiva vahvistus. Laulaja Mike Vescera ja kosketinsoittaja Mats Olausson olivat jäljellä edellisestä kokoonpanosta. 


Magnus Opus on vahvempi ja väkevämpi ja kaikin puolin parempi kuin edeltäjänsä, joka oli tyylien sekamelska. Heti avausraita Vengeance kuulostaa enemmän bändisoitolta kuin koko edellinen levy. Sooloissa on idistä, mitä juuri kirjoitin, ja jollain tapaa positiivista näyttämisen iloa. Malmsteen tekee sitä mitä parhaiten osaa, neo-klassista heviä mahdollisimman isosti. Kyllä, se ei ollut lainkaan vuoden 1995 juttu, mutta maestro ei siitä välittänyt. 


Tietenkin levyn tuottajaksi on merkitty Yngwie itse, mutta tekivät levyn legendaarisen Chris Tsangaridesin luona Englannissa. Tanakat soundit lienevät hänen ansiotaan. No Love Lost ja Tomorrow's Gone oikein runnovat. Niiden jälkeen kuultava The Only One on kuin aikamatka Odysseylle. Hienoja hetkiä on jatkossakin. Kuunnelkaa Voodoo. Ei tästä levystä ole pahaa sanottavaa. Harmi, että kokoonpano hajaantui kiertueen jälkeen.


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit