Facing The Animal




En tiedä mitä Inspiration-kiertueella tapahtui, mutta Mark Boalsin laulajapesti ei jatkunut. Hänen tilalleen Yngwie palkkasi göteborglaisen Mats Levenin. Kaimansa Olausson piti paikkansa koskettimien takana, mutta vuoden 1996 kiertueella soittanut Tommy Aldridge etsi itselleen muuta tekemistä. Ritchie Blackmoren bändien jäsenet ovat kovaa valuuttaa Yngwien maailmassa. Voi vain kuvitella kuinka onnellinen hän oli, kun Cozy Powell lupautui Rising Forcen rumpaliksi. Bassoa levyllä soittaa Barry Dunaway, joka lienee pisimpään Yngwien kanssa soittanut basisti. Hyvä tyyli miehellä on, ei siinä mitään.


Facing The Animal on hieman erilainen Malmsteen-levy. Se on vähemmän neo ja enemmän perinteinen hevi. Epäilen, että Cozyllä on vaikutusta tyyliin. Hän ei ole ehkä yhtä sulava rumpali kuin vaikkapa Anders Johansson. Soundillisesti Facing The Animal jatkaa siitä mihin Magnum Opus jäi. Eli raskasta on.


Avausraita Braveheart antaa aika hyvän kuvan levyn tyylistä. Kitara ja rumpali ovat pääosissa. Levenin äänessä on levyn tyyliin sopivaa rosoa. Paras kappale on eittämättä groovaava nimibiisi Facing The Animal. Muita mieleen jääneitä ovat My Resurrection ja laulujensa puolesta Odyssey-levyn hitin Heaven Tonight mieleen tuova Alone In Paradise.


Bändi oli tohkeissaan kiertueelle lähtemisestä. Ennen kiertueen harjoituksia Cozylle kävi kuitenkin haveri moottoripyörällä. Sen jäljiltä hänen toinen jalka ei ollut soittokunnossa ja niinpä hänen täytyi jäädä kiertueelta pois. Hieman myöhemmin hänen Saabinsa eturengas puhkesi kohtalokkain seurauksin. 


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit