War To End All Wars




Kun Yngwie soittaa solistille ja pyytää laulamaan levylle, tämä yleensä suostuu. En tiedä minkälaisella diilillä Mark Boals teki Alchemy-levyn ja kiertueen, mutta niiden jälkeen hän teki soololevyn. Sitten soi luuri. Piti lähteä lauluhommiin. War To End All Wars äänitettiin kesällä 2000 ja julkaistiin syksyllä. Boalsin soolo ilmestyi samana päivänä. En tiedä Yngwien ajatuksia, mutta joka tapauksessa Mark ei saanut kutsua kiertueelle. Vielä.

Kun War To End All Warsin laittaa soimaan, ensimmäinen ajatus on, mitä hemmettiä? Ovatko stereot rikki? Miksi soundi on näin tunkkainen? Jäljet johtavat taas sinne minne aina kun Yngwiestä on kyse. Minä itse on tehnyt levyllä melkein kaiken. Boals laulaa, Macaluso rummuttaa ja Olausson pimputtaa koskettimia, muuten kyseessä on yhden miehen show. Aina moiset eivät onnistu. Kuulemma demot kuulostivat paremmilta. Helppo uskoa.

Entä musiikki? Nopea avausraita Prophet of Doom ja vähän jähmeämpi Crucify kuulostavat edellisen levyn jämiltä. Bad Reputation muistelee Trilogyn kulta-aikoja. Paremmilla soundeilla se voisi olla oikein hyvä. Boals yrittää, mutta kitara jyrää yli. 

Catch 22:n aikana Boalsin puolesta jukratuttaa. Ei näin pieleen voi miksata vahingossa. Ketä tämä palvelee? Ai niin kitara on pinnassa. Masquerade on kai tarkoitettu rullaavaksi. Kyllä kulkeekin. Matsin kiipparitkin töräyttelevät jotain. Ei käy hänenkään osaa kateeksi. 

Molto Arpeggiosa alkaa yllättäen basson pörinällä. Sama huristelija sitä soittaa kuin kitaraa lurittelee. Ei Yngwie huono ole bassonkaan kanssa. Aika hyvä.

Miracle Of Life on levyn slovari. Kyllä, Yngwie osasi nämä ennen, eikä tuo ole ihan unohtunut. Boalsille pisteet upeasta laulusta. The Wizardin alussa kuuluvat koskettimet. Soundit ovat outoja ja niitä on käytetty säästellen.

Preludium on levyn toinen instrumentaali. Nyt matkitaan vanhoja sinfonia-mestareita. Wild Onesta ei jää oikein mitään käteen. Esitys on yhtä väkinäinen kuin sanoitus. Raskas Tarot on samaa osastoa. Kuuntelijaa puuduttaa jo. Yngwie kuulemma improvisoi kaikki levyn soolot. Sitä saa mitä sattui tulemaan. Vaikkapa Trilogy Suiteen verrattuna Instrumental Institution on kyllä köyhää tilutusta. Vihdoinkin Mats pääsee ääneen. Sitten kitara jyrää yli. 

War To End All Wars on tuttua jyrää. On tämä kamala levy kuunnella. Koko ajan pitää pinnistellä mitä siellä kitaravallin takana soitetaan. Hyi! 

Lopussa on haluttu pelleillä. Ei ota Yngwie itseään katsokaas liian tosissaan. Reggae-versio Black Sheep Of The Familystä on kaikin tavoin turha.

Niin se kiertue. Yngwie lähti tien päälle Doron ja Dion kanssa. Boals ei, koska hänen paikkansa sai Arkin laulaja Jorn Lande. Rundi ei ehtinyt kovin pitkälle, kun Jorn ja John saivat tarpeekseen. Randy Coven ja Mats Olausson, jotka olivat myös Arkin jäseniä, tekivät kiertueen loppuun rumpali Tim Donahuen ja yllätys, yllätys Mark Boalsin kanssa. 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit