Unleash The Fury





Sweden Rock Festival teki sen taas. Hankin levyjä joita tuskin olisin ostanut jos en olisi käynyt tuossa vanhojen hevipierujen kokoontumisajossa. Yngwie oli festareilla pirteässä vedossa ja samaa voi sanoa Unleash The Fury –levystäkin. Malmsteenin viime aikaiset tekeleet ovat jääneet minulta vähän vähemmälle huomiolle, mutta epäilen silti, että tällä levyllä on jotain uutta tarjottavaa jopa pinttyneemmille ihailijoille. Malmsteen on, totta kai hänhän on tämän levyn tähti, tehnyt levyllään lähes kaiken mahdollisen itse. Tällä kertaa hän laulaa jopa liidiä. On levyllä oikeakin laulaja mukana. Doogie White ei ole päässyt levyllä vaikuttamaan mihinkään. Hän on laulanut Yngwien kirjoittamat tekstit ja melodiat kykyjensä mukaan. Vielä tällä kertaa tuo ilmeisesti riitti. Paikoin nimittäin tuntuu siltä, että Doogie joutuu pinnistelemään kaikkensa päästäkseen kappaleiden vaatimiin korkeuksiin. Onko tuossa mitään järkeä? En tiedä, sanokaa te. Yngwien itsensä laulama Cherokee Warrior sen sijaan olisi sopinut Doogielle oikein hyvin. Yngwietä kuullaan myös kappaleessa nimeltä Cracking The Whip. Epäilemättä hän keksii kappaleidensa nimet itse. Levyä kuunnellessa hymyilyttää useammankin kerran. Sellainen klassikkofraasi kuin Let The Good Times Roll Yngwien levyllä kuulostaa lähes klassiselta. Muutenkin kappaleiden nimet ovat melkoisen kuluneita, vai miltä lista Locked & Loaded, Revolution, Revelation (Drinking With The Devil), Russian Roulette ja Beauty And A Beast kuulostaa?

Vaan mitäpä noista - pikku vikoja - musiikkihan se on joka ratkaisee. Unleash The Fury on tyylillisesti mielestäni lähellä Odyssey- ja Eclipse-levyjä. Rising Force-kappale tulee mieleen useammin kuin kerran tätä uutukaista kuunnellessa, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan ja niin edelleen. Häivähdykset ja muistutukset vanhoilta levyiltä eivät haittaa ainakaan minua. The Hunt voisi olla I’m The Vikingin pikkuveli. Päinvastoin, kiva että artisti on muistanut juurensa eikä ole ryhtynyt tekemään mitään päivän reseptin mukaista juttua. Niin se toinen luvattu uusi juttu. Yngwie on kirjoittanut kappaleen joka perustuu lähes yksinomaan erittäin hyvään ja rouheaan bassoriffiin. The Bogeyman on tämän levyn erilaisin ja siksi paras kappale! Jos Yngwieltä tuon lisäksi irtoaa Exilen kaltaisia rullaavia rock-paloja, niin kyllä miehen uran voi kuvitella jatkuvan vielä muutaman levyn ajan. Siis jos jostain löytyy levy-yhtiö julkaisemaan näitä levyjä myös Euroopassa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit