Black Sabbath




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 238. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Black Sabbath osui heti esikoisellaan naulankantaan ja teki levyn, josta ei voi olla pitämättä. Se on merkittävä albumi sekä pitkävaikutteisuutensa että soinnilisen syvyytensä takia. Jazzimaisen svengaavasti etenevä pelottavia riffejä sisältävä levy on jokaisen hardrock-fanin ehdoton hankinta levyhyllyyn tai iPodiin. Ozzy Osbournen nariseva ääni nousi myöhemmin bändin tavaramerkiksi tumman sävelsoinnin kera.

Levyn äänitykset tehtiin nopeasti ja halvalla, mutta materiaali oli testattu bändin keikoilla ja se tiesi miltä halusi kuulostaa. Bändin jäsenet olivat kauhuleffojen faneja ja halusivat omasta bändistään vastaavan musamaailmaan. Samalla he loivat oman genrensä, jonka kieliposkella heitetty satanismi, sarkasmi ja pelottelu uppoo yhä vanhoillisiin kirkonmiehiin. Tietenkin kyse oli, ja on yhä viihteestä. Levyn sade- ja ukkosefektit eivät ehkä nykykuulijaa pelota, mutta antaa silti oman leimansa musiikkiin.

Amerikkalaiset julkaisivat levyn ilman singlebiisiä Evil Woman ja laittoivat sen tilalle Euroopan levyltä puuttuneen Wicked World. Nykyään sekä eurooppalaiset että amerikkalaiset painokset sisältävät molemmat kappaleet. Vuonna 2009 julkaistu Deluxe Edition 2CD/LP on suunnattu bändin tosifaneille. Sen kakkoslevyllä on mukana biiseistä vaihtoehtoisia miksauksia tai äänityksiä. Ne kuunneltuaan on tyytyväinen että levystä tuli sellainen jona sen nykyään tunnemme.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit