Humanity: Hour I




Bändin edellinen Unbrekable-levyn myötä Scorpions palasi uudistumishalukkaalta (harha)polultaan takaisin menestyksen vuosien soundimaailmaan. Tuottajana häärii legendaarinen Desmond Child, joka ei onneksi saa bändiä kuulostamaan Bon Jovilta.

Levy on edeltäjäänsä kevyempi ja rauhallisempi. Scorpions levyt jakautuvat usein niin että puolet levyn biiseistä on nopeita, pari biisiä on puhtaita ballaadeja ja loput jotakin siltä väliltä. Tämän levyn biiseistä reilu puolet kuuluu jostakin siltä väliltä kategoriaan. Onneksi mukana on pari yllättävän raskasta menoraitaa kuten 321 ja avausraita Hour 1. Lisäksi leyvn päätösraita Humanity on yksi bändin historian parhaista.

Scorpions julkaisi levyn jälkeen uuden version heidän vuoden 1999 Eye II Eye biisistä When You Came Into My Life. Sinkun b-puolella on rauhallinen Kiss of Borrowed Time.

Petri Myllylä

 

Sweden Rockin jälkeen Scorpionsin uusin levy Humanity Hour 1 on ollut soittimessani yllättävän monta kertaa. Kun kuuntelussa on ollut vielä yhtyeen ensimmäinenkin levy, voi sanoa että Scorpions on minulle tämän kesän bändi. Yllätys? Kyllä, näin täytyy todeta. Olen nimittäin pitkään ollut sitä mieltä että World Wide Live oli tämän teutonipoppoon viimeinen kelvollinen tekele. Täytynee korjata tuota mielipidettä ainakin tämän viimeisimmän levyn kohdalta. Ei tästä millään Blackoutin tai Love At First Stingin kaltaista klassikkoa voi millään syntyä, siihen ei ole aineksia, mutta kyllä Humanity on kokonaisuudessaan parasta Scorpionsia sitten Crazy Worldin Winds Of Changen. Ei, ei, ei, en pidä tuosta kappaleesta, mutta se oli yhtyeelle viimeinen valtava hitti.


Levyn avaava Hour 1 viittailee soundeillaan jonnekin Powerman 5000:n suuntaan. Se on yllättävän teollista ja vetreää meininkiä näiltä jo kohtuullisen vanhoilta, mutta erinomaisen hyväkuntoisilta herrasmiehiltä. The Game Of Life on aivan silkkaa Scorpionsia. Kitarajutut, laululinjat, kaikki ovat kohdillaan. Sama pätee muutaman seuraavan raidan kohdalla. Mieleen hiipiikin kysymys. Onko itseltään lainaaminen varastamista? The Future Never Dies muistuttaa siitä, että tekstipuolella tämä porukka osaa edelleen olla valitettavan korni. No, ainakin nyt he laulavat fiksummista jutuista kuin ennen. Inhimillisyysteema kantaa koko levyn läpi niin hyvässä kuin pahassakin.


Levynä Humanity Hour 1 kuulostaa häpeilemättömän hyvältä. Soundit ovat niin tätä päivää, mutta samalla ne ovat erittäin ominaisia tälle bändille. Scorpions äänitti levynsä Los Angelesissa käyttäen parasta mahdollista studiota. Onhan bändillä tietenkin kokemusta erinomaisten levyjen tekemisestä, mutta myös tuottajalla on takanaan muutama onnistunut levy. Vai soittaako nimi Desmond Child kenenkään kelloja? Jep, jep Bon Jovi, Aerosmith jne… Hittien lista 90-luvun alussa oli loppumaton. Tältäkin levyltä luulisi pari hittiä irtoavan. Rokkaava 321 toimii siinä missä Tease Me, Please me aikanaan. Myös raskaampi ja runnovampi The Cross, jolla laulaa myös suuri Scorpions-fani Billy Corgan, voisi olla menestys Radio Rockin ohjelmistossa. Nimikkoraita on siitä harvinainen tämän päivän kappale, että sen uskallan luvata pysyvän yhtyeen ohjelmistossa pitkään, niin hyvä Humanity on!


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit