Muddy Water: I'm Ready




Vuoden 1977 alussa julkaistu Muddy Waters'in Hard Again menestyi lostavasti ja se esitteli Muddyn täysin uudelle kuulijaryhmälle aivan kuten CBS:n pomot olivat ajatelleet laittaessaan Muddyn ja Winterin yhteen. Marraskuussa 1977 äänitetty ja seuraavan vuoden alussa julkaistu I'm Ready on ehkä hiukan edeltäjäänsä hiotumpi kokonaisuus ja yksi modernin aikakauden hienoimmista blueslevyistä. Sen rento ote tyyliin "ja mehän tämä homma osataan" voittaa varmasti kuulijansa puolelleen.

Edellisen levyn tapaan sessioihin ei osallistunut Muddyn tuolloinen bändi kokonaisuudessaan. Muddyn kiertuebändin rumpali Willie "Big Eye" Smith istuu omalla jakkarallaan, mutta bändin kitaristi Bob Margolin on tällä kertaa bassossa. Bändin huuliharpisti Jerry Portnoy sitä vastoin istuu enimmäkseen vilttiketjussa läheisen ystävänsä ja oppi-isänsä Bog Walter Hortonin hoidellessa lähes kaikki harpistin hommat. Winter ja Muddy taisi kutsua Jerryn paikalle vain koska Horton oli tuurijuoppo ja vaikean tyypin maineessa. Mies oli ollut todella hankala kun Johnny äänitti 1969 omaa Columbian esikoisalbumia. 

Winter ei juuri soita kitaraa levyllä sillä Margolin ehdotuksesta Muddy kutsui sessioihin oman aisaparinsa kahdenkymmenen vuoden takaa, kitaristi Jimmy Rodgersin. Hän hoitaa suurimman osan levyn kitarasooloista, biisissä Who Do You Trust yhdessä Johnnyn kanssa. Muddy ei soittanut lainkaan Hard Againilla mutta I'm Readyllä hän soittaa tunnistattavasti sliden ainakin biisillä 33 Years, Mamiella ja Screemin' And Cryin'illa. Jimmy, Walter sekä Muddyn bändin pianisti Pinetop Perkins edustavat levyn muusikoiden vanhaa (60+) polvea.

Hard Again'in tavoin I'm Ready sai positiivisen vastaanoton ja se menestyi kaupallisesti hyvin saaden myös Grammy-palkinnon. Muddylle tärkein palkinto oli kuitenkin pääsy soittamaan presidentti Jimmy Carterille ja muille Valkoisen Talon henkilökunnalle. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit