Rockpalast: Blues Rock Legends Vol. 3 (DVD & CD)




Vaikka Johnny Winterin USA:n läpimurrosta oli vuonna 1979 kulunut jo kymmenen vuotta, hän ei ollut Euroopassa kovinkaan suuri tähti noustessaan kyseisen vuoden huhtikuun 21. kymmenentuhannen ihmisen eteen Essenin Grugenhallin lavalle. Saksan televisio kuvasi tuona iltana J. Geils Bandin, Patti Smithin ja Winterin keikat ja lähetti ne Eurovisionin kautta koko Eurooppaan. Kyseisen yön jälkeen Johnny Winter oli lopullisesti lyönyt itsensä läpi vanhalla mantereella.

Winterin keikkasetti on yhtä juhlaa miehen bluesfaneille sillä se keskittyy enimmäkseen pitkiin blues-covereihin. Setin starttaa Freddie Kingin yksitoistaminuuttinen Hideaway, josta myös John Mayall Bluesbreakers (Eric Clapton) on tehnyt oman versionsa. Junior Wellsin alkuperäisjulkaisu Messin' With The Kid oli yksi Winterin tuolloin uusimman albumin White, Hot And Blue covereista. Saksalaisyleisölle se oli tuttu biisi sille se oli kuulunut myös ohjelmassa aiemmin esiintyneen Rory Gallagherin ohjelmistoon. Ennen lähes kaksikymmenminuuttista Willie Brownin Mississippi Bluesia kuullaan toinen uuden levyn cover, Jimmy Rodgersin Walking By Myself. Kolmas Winterin uuden levyn kappale Divin' Duck Blues oli 1899 syntyneen Sleepy John Estes'in biisi, joka tuli tunnetuksi 60-luvun lopulla Taj Mahalin esittämänä.

Johnny Winter selittää saksalaisyleisölle useaan otteeseen bluesvoittoista settilistaansa, mutta tarjoilee toki heille keikan lopussa aimo annoksen rockia rumpusooloineen päivineen. Johnny B. Goode kuuluu ehdottomasti Winterin settiin ja se saa tälläkin kertaa halliin menoa ja vipinää. Tylsän Suzie Q:n ja Bob Torellon rumpusoolon jälkeen bändin kitaristit vaihtavat instrumenttejaan. Basisti Jon Paris tarttuu kuusikieliseen ja laulaa I'm Ready ja Rockabilly Boogien. Jälkimmäisen kitarasoolon aikana parivaljakko esittelee TV-katsojille akrobatiaa, jossa Johnny tulee Parisin taakse ja soittaa soolon samalla kun Jon bassottelee selkänsä takana olevaa kitaraa.

Johnny Winter oli sopinut televisioyhtiön kanssa soittavansa 80 minuuttisen keikan, mutta jo varsinaisen setin päätyttyä mentiin vartti sen yli. Onneksi saksalaiseen työkulttuuriin kuuluu hoitaa homma kunnolla joten kuvausryhmä jatkoi työtään ja tallensi reilun kaksituntisen keikan kokonaisuudessaan. Väsähtäneen oloinen Johnny aloittaa encoren medleyn jakkaralla istuen mutta siirtää sen syrjään ennen viimeistä kappaletta Jumpin' Jack Flash.

Tämä keikka on näytetty vuosikymmenien aikana useita kertoja eri TV-kanavilla, ja koska sen virallinen julkaisu koitti vasta 2011, se ennätettiin vuosien saatossa julkaistu usealla eri bootleglevyllä. Virallisen julkaisun taso on aikakauden tuotteisiin verrattava, mutta erikoislaatuisuutensa johdosta keikka on ehdoton hankinta kaikille bluesrockin faneille. Erikoiskiitos MIG-yhtiölle siitä, että audiojulkaisu sisältää koko keikan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit