Reggatta de Blanc




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 365. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Saadessani tämän levyn isältäni tuliaislahjana ulkomailta joulukuussa 1979, bändi oli minulle täysin vieras. Neljätoistavuotiaana en ollut vielä niin innostunut musiikista että nuorisolehtien lisäksi olisin kovinkaan usein ostellut musiikkialan erikoisjulkaisuja kuten Rytmi- tai Soundi-lehtiä, puhumattakaan niiden kansainvälisistä vastineista. Tiesin entuudesta ettei isäni pengo ulkomaanmatkoillaan levyhyllyjä vaan kysyy myyjältä sen hetken listaykköstä. Osasin siis odottaa tietyn tyylistä musiikkia. Mutta kyllä levy silti minut yllätti. Reaggea ei ollut ollut minun mieleeni, mutta yhdistettynä ska- ja punkvaikutteisiin, Reggatta de Blanc vei mennessään ja innostuin bändiin.

Policen esikoislevyltä poimitut singlet eivät häikäisseet listasijoituksiltaan, mutta albumi oli ns. hidas nousija, joka myi pitkään ja bändi kasvatti jatkuvasti fanilaumaansa. Kun Message In A Bottle single (kääntöpuolella harvinainen Landlord) nousi syyskuussa 1979 Englannin listaykköseksi oli selvä asia että myös albumi, josta se löytyy tulisi menestymään. Vaikka se ja seuraava single, niin ikään kärkeen noussut Walking On The Moon (b-puolella Visions Of the Night) saivat luonnollisesti osakseen eniten huomiota ja radiosoittoa, ei ne vie kaikkea huomiota sillä albumi on kokonaisuudessaan onnistunut. Bändin omintakeinen ja uudenaallon sukuinen ilmaisutapa pohjautui Andy Summersin taloudellisiin, mutta tarttuviin riffeihin ja Stewart Copelandin nasevaan rumpukomppiin. Trion kiistaton avainjäsen oli kuitenkin maailmanluokan laulusolisti ja basisti Gordon Sumner alias Sting. 

Sain vuonna 1985 digiherätyksen ja kuumen noustua huippuunsa päätin myydä silloisen vinyylilevykokoelmani. Jostakin syystä en koskaan hankkinut The Policen albumeja CD-muodossa vaan tyydyin yhteen laadukkaaseen hittikokoelmaan. Se ajoi asiansa vuoteen 2010 saakka kunnes hankin bändin levyt tiedostomuodossa. Seuraavan vuoden syksynä kiikutin berliiniläisestä divarista bändin kolme ensimmäistä levyä kotiini. Näin ympyrä sulkeutui ja 26 vuoden tauon jälkeen hyllystäni löytyy taas poliisia. Pari vuotta myöhemmin ostin promokäyttöön Amerikassa prässätyn 12-tuumaisen Message In A Bottle -singlen, jossa on mukana myös biisin liveversio, Landlordin lisäksi.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit