Rocks




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 175. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Aerosmithin neljäs levy on täynnä todella tarttuvia kappaleita. Edellisen Toys In Atticin tasolle bändi ei omasta mielestäni kipua, mutta useat fanit ovat eri mieltä ja Rocks on myös monien arvostettujen kriitikoiden ylistämä. Joka tapauksessa Rocks kuuluu bändin 70-luvun tuotannon ehdottomiin kulmakiviin. 

Levyn vakuuttavasti aloittava Back In The Saddle ja todella groove Last Child menestyivät myös singleinä. Niiden lisäksi levyltä löytyy yksi omista Aerosmith suosikeistani, Rats In The Cellar. Edellisen levyn sessioissa tehty biisi on rytmibluesia parhaimmillaan Steven Taylorin huuliharppua ja Joe Perryn sooloa myöten. Unhoon painuneista albumiraidoista kiinnostuin eniten huhujen mukaan Steven Tylerin ja Mick Jaggerin ensitapaamisesta kertovasta Sick As A Dog. Erityisesti biisin lopussa oleva kättentaputus on poikkeuksellisen hienosti toteutettu omana insturmenttinaan biisiä tukemaan.

Aerosmith on r&b bändi, mutta tällä levyllä se kuulostaa ehkä raskaammalta kuin milläkään muulla 70-luvun levyllään. Erityisesti Nobody's Fault on rankkaa Aerosmithiä. Valokuvilla ja bändipiirroksella kuvitetulla sisäpussilla varustettu englantilainen vinyyliprässäys soi hyvin eikä nosta kiinnostusta hankkia 34 minuuttista albumia digitaalisena levynä. Sessioista ylijäänyt instrumentaali Soul Saver löytyy kolmen levyn Pandora's Boxilta.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit