Night In The Ruts




Aerosmithin kitarisi Steve Perry lähti bändistä kesken sen kuudennen studiolevyn äänityksiä loppukesästä 1979. Häntä kuullaan vain niissä viidessä kappaleessa, jotka ovat miehen omia sävellyksiä. Lopuilla raidoista soolokitaroinnit jakaa useampikin taituri, joista Jimmy Crespo palkattiin bändin uudeksi soolokitaristiksi.

Vaikka levyn syntyhistoria onkin varsin synkkä, ei Night In The Ruts silti ole niin huono levy kuin mitä voisi pelätä. Bändin pääasiallisen säveltäjän äkkilähtö näkyy siinä, että levyllä on peräti kolme coverbiisiä. Niistä vanha Buster Bennetin bluesklassikko Reefer Head Woman toimii bändin käsissä aivan loistavasti. Huuliharppusoolon perään alkavan kitarasoolon alussa laulaja Steven Tyler huutaa Oh Mr Perry, mutta en ole lainkaan varma, että levylle valittu soolo lähtisi juuri hänen kitarastaan. The Shangri-Las'in 60-luvun hitti Remember (Walking In The Sand) menee minusta pahasti metsään. Kolmas cover on Jimmy Pagen käsialaa oleva Think About It. Se jäi aikanaan The Yardbirdsin viimeiseksi levytykseksi alkuvuodesta 1968. Aerosmith vie biisiä raskaampaan, ja taatusti säveltäjän aikoinaan toivomaan suuntaan, mutta raivoikas kitarasoolo jää kauaksi Pagen levytyksestä.

Levyltä löytyvien viiden Tyler/Perry biisin lisäksi levyn päättää Tylerin yksin tekemä Mia. Pianolla sävelletty ballaadi ei kuulu yhtyeen parhaimmistoon. Levyn avausraita No Surprize tavoittelee kohtuullisen onnistuneesta bändin r&b kaavaa, ja biisi potkaisee levyn hyvin käyntiin. Sen lisäksi vain Bone To Bone (Coney Island White Fish Boy) onnistuu herättämään oman kiinnostukseni. Nämä kaksi ja Reefer Head Woman eivät kolmestaan nousta levyä "pakko kuulla ennen kuolemaa" listalle. Hankkimani alkuperäinen amerikkalaisvinyyli ei ole juuri omistuksessani kulunut. 

Three Mile Smilen ja Cheese Caken esimuodot I Live in Connecticut ja Let it Slide, sekä levyltä tippunut boogie Downtown Charlie julkaistiin lopulta vuonna 1991 Pandora's Boxilla.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit