Silent Nation




Kuuntelin tämän levyn ensimmäisen kerran melko pian sen ilmestymisen jälkeen vuonna 2005, jolloin olin menossa Helsingin jäähallille katsomaan Asian lisäksi esiintyneitä Dioa ja Alice Cooperia. Viisi vuotta myöhemmin päätin kuunnella myös Geoff Downes/John Payne duon aiemmat viisi levyä. Huomasin vertailevani niitä tämän levyn aikanaan jättämään mielikuvaan.

Silent Nation on duon aiempia levyjä simppelimpi ja suoraviivaisempi. Sellaisenaan sen on lähempänä alkuperäisen nelikon tekemää kahta ensimmäistä levyä, vaikka se tasoltaan jääkin näiden taakse. Itse sijoitn levyn kiinnostavuuden suhteen samalle viivalle vuoden 1985 Astran kanssa.

Vuonna 2006 bändin alkuperäinen nelikko päätti juhlistaa bändin 25-vuotista taivaltaa reunion-kiertueella. Samalla päättyi John Paynen aika bändissä. Helsingin keikka, jota olin siis todistamassa, julkaistiin myöhemmin nimellä Asia featuring John Payne.

Petri Myllylä

 

Tämä levy yllätti kuin lumisade autoilijat syksyisin. Tiesin sen olevan tulossa, mutta silti hämmästyin, kun se tuli postiluukusta. Tätä on todellakin odotettu. Ei siten kuin ketjukolaria. Ei todellakaan. Nyt tarkoitan sitä, että Asia on tehnyt oikeasti vahvan levyn. Voi melkein sanoa, että Silent Nation on paluuta vanhaan kunnon Asiaan. Kappaleet nimittäin ovat, jos nyt eivät aivan niin ainakin lähes, yhtä hyviä kuin bändin miljoonia myyneellä debyytillä.

Asiahan perustettiin jo vuonna 1981 Yesistä eronneiden Geoff Downesin ja Steve Howen toimesta. Lauluun ja bassoon löytyi John Wetton UK:sta ja rumpuihin Carl Palmer Emerson, Lake and Palmerista. Valitettavasti tällä levyllä tuosta super-kokoonpanosta ei ole jäljellä, kuin bändiä aina hengissä pitänyt Geoff Downes. Tällä levyllä bändin keulahahmona on John Payne, jonka laulu ja bassottelu ei häpeä yhtään Wettonin rinnalla. Ainakin hän mukailee edeltäjäänsä loistavasti. Rumpuja soittaa mm. Jimmy Pagen The Firmistä, Uriah Heepistä ja AC/DC:stä tuttu kaljupää Chris Slade. Kitaristin tontti on Asiassa ollut yleensä se tuulisin paikka. Guthrie Govan on ollut pestissä kiinni jo vuodesta 2001 joten tätä bändiä voi hyvällä syyllä kutsua oikeaksi Asiaksi.

Asian musiikkihan on aina ollut jollain lailla koukeroista poppia tai kevyttä aaooärrää miedoilla proge-mausteilla. Niin se on nytkin. Soittamiselle ja upeille sävellyksille on Asiassa aina ollut tilaa. Kuten hienot kappaleet aina, Asian musiikki on täynnä harmonioita ja kauniita melodioita. Bändillä on yleensä ollut teksteissään jotain asiaakin, mutta tällä kertaa en kuunnellut sanoja. Melodioita oli hienompi (ja helpompi) hyräillä. Tämä levy on erittäin onnistunut. Se toi kesän takaisin ja pysyy siksi soitossa kauan. Ehkä tämä arvio oli kirjoitettu hieman In The Heat of the Moment, mutta eihän se ole häpeä innostua hyvästä musiikista.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit