Dream Evil




Ronnie James Dion soolouran kolmas levy jäi mielestäni kauas siitä musiikillisesta riemusta, jota kaksi ensimmäistä levyä olivat edustaneet. Sekava EP ei sekään juuri miehen asemia nostanut.

Kesällä 1987 ilmestynyt Dream Evil ei saanut minua aluksi puolelleen, mutta bändin keikan näkeminen Hämeenlinnassa samana kesänä lisäsi omaa kiinnostustani myös uutta levyä kohtaan. Vaikka siitä ei koskaan tullut itselleni tärkeää ja useasti kuunneltua levyä, voi sitä suositella kaikille äijän musiikkista kiinnostuneille.

Petri Myllylä

 

Uuden kitaristin myötä Dio tuntui löytävän musiikkinsa punaisen langan uudelleen, tai vaihtoehtoisesti ottavan harkitun askeleen taaksepäin. Dream Evilillä vauhdikkaat rallit ja hitaammat kappaleet ovat mukavasti tasapainossa, ja varsinkin alkuperäisen älppärin a-puoli oli kauttaaltaan toimiva. Night People oli hauskoine riffeineen todella hieno aloitus tälle levylle, eivätkä muistettavat kappaleet siihen loppuneet.

Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että näin hyvän albumin jälkeen Dion kokoonpano muuttui täydellisesti. Tosin Ronnien julkinen asema Heavy Metalin omatuntona ei varmasti kestänyt basisti Jimmy Bainin huumeongelmaa, mutta muiden soittajien lähdön syytä en valitettavasti ole selvittänyt.

Dion klassikkolevyt päättyivät Dream Eviliin, ja Ronnien ura tuntui muuttuvan poukkoiluksi erilaisten kokoonpanojen ja yhtyeiden välillä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit