The Beatles




Kun Rolling Stone -lehti kasasi satojen muusikoiden ja muiden alan ammattilaisten tekemistä henkilökohtaisista suosikkilistoista (kirjana vuonna 2005 julkaistun) 500 Greatest Albums Of All Times listan, tämä levy löytyy sijalta kymmenen. The Beatles nappasi hiukan liioitellusti peräti neljä paikkaa kirjan kärkikymmenikössä.

Julkaistuaan vuonna 1967 kaksi menestyksekästä albumia (joista jälkimmäinen julkaistiin Euroopassa tupla-EP:nä), The Beatles päätti ottaa seuraavana vuonna hiukan rennommin. Kalenterissa oli kevääksi pitkä mietiskelykurssi Intiassa Maharishi Mahesh Yogin johdolla. Sitä ennen, helmikuussa mentiin kumminkin studioon sinkkusessioihin. Lopputuloksena oli Lady Madonna/The Inner Light. Samalla saatiin varastoon vuoden kuluttua julkaistavat biisit Accross The Universe ja Hey Bulldog.

Palattuaan takaisin Englantiin toukokuussa (Starr ja McCartney tulivat maitojunassa jo aiemmin), bändi ryhtyi demoamaan Intiassa säveltämiään uusia kappaleitaan George Harrisonin luona. Hän oli hankkinut kotiinsa neliraitanauhurin, jolla demottiin lähes kaikki tulevan tuplalevyn biisit sekä muutamia bändin myöhemmin julkaisemia biisejä. Kiinnostavan osan 27 demon joukossa muodostavat ne biisit, joita The Beatles ei koskaan julkaissut. Niistä esimerkiksi Not Guilty ilmestyi 11 vuotta myöhemmin George Harrisonin nimeä kantavalla levyllä. Demonauha kiersi bändin lähipiirissä eikä ole siis mikään ihme että suurin osa biiseistä julkaistiin bootleg-levyillä. Osa biiseistä oli mukana vuonna 1996 julkaistulla Anhology 3:lla ja ne kaikki julkaistiin vihdoin 2018 levyn 50-vuotisjuhlajulkaisulla. Akustinen Beatles 25 vuotta ennen MTV:n hittisarjaa UnPlugged.

Valkoisen tuplan äänitykset kestivät pitkälle syksyyn, ja niiden aikana bändi ajautui välillä hajoamispisteeseen. Bändi muutti työskentelytapaansa biisintekijöiden työstäessä paljon omaa materiaalia erillään muusta bändistä. Ringo Starr koki jäävänsä toimettomaksi ja pettyneenä hän jättikin bändin kesken äänitysten, mutta palasi rumpujakkaralle muiden suostuteltua häntä siihen. Joillakin levyn biiseistä rumpalina toimii silti monitaituri Paul McCartney.

Koska viisi kuukautta kestäneissä sessioissa äänitettiin lähes 40 kappaletta, oli selvää että niitä joko karsittaisiin rankalla kädellä tai levystä tulisi bändin ensimmäinen tuplalevy. Jälkimmäinen kanta voitti lopulta, tuottaja George Martinin toiveiden vastaisesti. Lopputulos on suoraan sanoen sekava. Toinen levyä kuvaava sana on kuitenkin kiinnostava. Levy sisältää kaikkia mahdollisia musiikkityylejä The Who'ta matkivasta raskaasta rockista (Helter Skelter) kauniiseen lasten nukutuslauluun Juliaan. Kriittisesti arvioituna bändi ei kuitenkaan onnistu pitämään yllä tuplallaan sellaista tasaista tasoa, kuten esimerkiksi Bob Dylan omalla Blonde On Blondella. Osa valkoisen tuplan biiseistä on valitettavasti selvää b-luokkaa. Mukana on silti todella hienoja kappaleita kuten Eric Claptonin kitarasoolon sisältävä, Harrisonin säveltämä While My Guitar Gently Weeps, singlejulkaisusta täysin poikkeava versio Revolutionista sekä kaunis Blackbird. Olen kuunnellut levyä viimeisen 10 vuoden aikana (2009 alkaen) enemmän kuin edeltäneen neljännesvuosisadan aikana. Sen hassu sekametelisoppa on onnistunut sulattamaan minut ja olen oppinut nauttimaan sen tarjoamasta 1,5 tunnin musiikkimatkasta tekijöidensä mieliin.

The Beatles oli aikoinaan 80-luvulla oman levykokoelmani toinen Beatles-albumi (parin kokoelman lisäksi). Ahkerasta kuuntelusta huolimatta pääsin sen sisään vasta hankittuani hyllyyni sen mono-miksauksen. Vuoteen 1968 mennessä stereolevy oli syrjäyttämässä monon eikä valkoista tuplaa julkaistu monona esimerkiksi Amerikassa lainkaan. Ei siis ole mikään ihme että oma tutustumiseni yllättävän paljon stereo-miksauksesta eroavaan versioon tapahtui vasta vuonna 2009 kun EMI niputti bändin kaikki mono-julkaisut valkoiseen laatikkoon nimeltä The Beatles in Mono. Viisi vuotta myöhemmin vinyylijulkaisun saanut painava laatikko on oman levykokoelmani helmi.

Voisin kirjoittaa oman arvion levyn superdeluxe-laatikosta. Hienon kirjan lisäksi paketissa on mukana tuottaja George Harrisonin pojan Gilesin levystä tekemä uusi stereo-miksaus, mainitut (Esher) demot sekä peräti 50 sessioissa äänitettyä biisiä (joista suurin osa ennenjulkaisemattomia. Hankkimani boxin kiinnostavin levy on kuitenkin Blu-ray, jolta löytyy levyn uuden stero-miksauksen ja alkuperäisen mono-miksauksen lisäksi Giles Martinin ja Sam Okell'in levystä tekemä monikanavamiksaus. Kaksikon Sgt. Pepper 5.1 oli mielestäni hiukan varovainen, mutta nyt he uskaltavat hyödyntää enemmän formaatin antamia mahdollisuuksia. Ensikuuntelun aikana minun oli vaikea pysyä penkillä. Hyllyssäni on joitakin kymmeniä monikanalevyjä, mutta The Beatles nousee niiden harvojen todella kiinnostavien joukkoon. CD/Blu-ray -laatikon lisäksi 2018 mix + demos julkaistiin trpla-CD:nä ja neljän vinyylin pakettina. Omaan vinyylihyllyyni ostin kuitenkin pelkän uuden miksauksen sisältävän tuplan.

Petri Myllylä / 5.9.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit