Abbey Road




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 14. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 tehtyyn kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

The Beatles aloitti vuoden 1969 äänitykset tammikuussa kalseassa Sheppertonin elokuvastudiolla. Bändi toimi tuolloin riitaisesti ja lopputuloksena syntynyt Let It Be ilmestyi vasta seuraavan vuoden keväällä. Bändillä oli jo tammikuussa paljon uusia biisejä, joita ei kuitenkaan äänitetty kunnolla joten onneksi bändi sai uutta puhtia toimintaansa ja sillä heinä- ja elokuussa äänitetty Abbey Road kuulostaa yhä vuosikymmeniä myöhemmin upealta. Erityisesti bändin lauluharmoniat loistavat levyllä. 

Abbey Road on huumaava albumikokonaisuus alkaen sen kaksijakoisesta kannesta. Toisaalta bändi kulkee johtajansa John Lennonin perässä samansuuntaisesti, mutta toisaalta bändin jäsenien ulkoinen habitus kertoo heidän itsenäistymisestä pois pukeutumiskoodista. Siinä kävelee neljä aikuista miestä valmiina kulkemaan omia polkujaan. Takakannen ohikulkevan naisen olemus ja vaatetus sitoo sen pysyvästi kesäiseen 60-luvun lopun Lontooseen.

Musiikillisesti Abbey Road sisältää värejä kuin sateenkaari ollen samalla jännittävä ja ennalta-arvaamaton. Se sopii erinomaisesti niille, jotka eivät muuten ehkä kuuntele eivätkä arvosta bändiä. Vaikka Lennon ja Paul McCartneyn keskinäinen suhde oli ajautunut tähän mennessä jo pahasti karille, he molemmat saivat aikaiseksi kirpaisevaa materiaalia. Heidän tekemät Come Together ja I Want You kuuluvat omien suosikkieni joukkoon. George Harrison oli kasvanut hänkin vakavaksi otettavaksi lauluntekijäksi ja hän viekin albumin parhaimman biisin tekijän palkinnon. Here Comes The Sun on kirjoitettu levyllä kautta linjan loistavan kitaristin ystävän Eric Claptonin kotona auringonnousun innoittamana. Levyn toinen Georgen tekemä biisi Something on yksi rockin historian useiten coveroitu biisi. Lisäksi levyltä löytyy Ringo Starr'in kaikkien aikojen paras sävellys Octopus's Garden sekä hänen uran ainoan rumpusoolon. Hämmentävin ja ehkä eniten kiitosta herättänyt asia levyllä on tuottaja George Martinin ehdotuksesta kasattu kuusitoistaminuuttinen medley, joka sisältää kahdeksan biisiaihiota, joita ei oltu saatu viimeisteltyä kokonaisiksi lauluiksi. Levyn lopussa, neljäntoista sekunnin tauon jälkeen kuultu lyhyt Her Majesty oli alkujaan ns. piiloraita.

Taisin hankkia levyn itselleni ensimmäisen kerran 1979. Vuonna 1987 julkaistu CD soi sekin kahden vuosikymmenen aikana paljon kotonani ja autossa. Vaikka 2009 julkaistu remasteroitu CD kuulostaa täydelliseltä en voinut malttaa mieltäni kun Abbey Road LP uusintajulkaistiin. Ensimmäistä kertaa hyllyssäni on levystä kaksi formaattia. Toinen kotikuunteluun, toinen autoon. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit