Let It Be




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 86. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Lista aiheutti aikanaan paljon keskustelua, varsinkin Beatlesin dominointi sen alkupäässä. Tämän levyn päätymistä top-100 voi pitää ylilyöntinä.

The Beatles päätti loppuvuodesta 1968 julkaista seuraavaksi levyn, joka dokumentoisi heidän suunnitteilla olleen lava-comebackin harjoituksia ja muutamien uusien biisien syntymistä. Tarkoituksena taisi olla jonkinsortin studioliven ja dokkarin yhdistelmä. Jotta homma ei olisi ollut liian yksinkertainen, suunnitelmiin kuului myös tuottaa tapahtumasta elokuva, jonka bändi oli jo aiemmin tuotantoyhtiölle luvannut. Sanat Get Back tarkoittivat myös palata bändin alkuaikojen tuotantotapaan, eli äänittää biisit sisään yhdellä otolla vältellen päällekkäisäänityksiä, joihin se oli parin edellisen vuoden aikana tottunut. Lontoossa Twickenhamin TV-studioilla kirkkaiden valojen edessä esiintynyt bändi oli kumminkin huonossa hapessa ja bändin jäsenien välinen jännite kasvoi lähes käsirysyksi.

Riitaisten sessioiden siirryttyä elokuvastudiosta yhtyeen oman toimiston kellaristudioon, bändi sai vieraakseen 1963 kiertueella tutuksi tulleen pianisti Billy Prestonin. Hänen läsnäollessa vanhat kaverukset eivät kehdanneet riidellä toistensa kanssa ja sessioiden loppu sujui vähintäänkin näennäisen rauhallisissa tunnelmissa. Samalla päätettiin luopua ajatuksesta paluusta keikkalavalle. Sen tilalle keksittiin poikkeava tapa esiintyä yleisölle. Bändi soitti toimistonsa talonkatolla!

Ulkopuolinen äänittäjä Glyn Johns miksasi Let It Be'n ensimmäisen kerran toukokuussa 1969, mutta se ei bändille kelvannut. Samassa kuussa bändistä otettiin samanlainen kuva kuin heidän esikoislevyssään. Lisäksi levyn julkaisu oli sidottu dokumenttileffan aikatauluun. Koska leffa oli sekin saatettu alulle varsin idealistisesti eikä sitä manageerattu ammattimaisesti, se saatiin valmiiksi vasta vuoden lopulla. Let It Be'n tuorein äänitys tulee tammikuulta 1970. Harrisonin I Me Mine soitettiin jo vuotta aiemmin sessioissa mutta sitä ei äänitetty kunnolla studiossa vaan vain kuvausryhmän toimesta. Seuraavana päivänä (4.1.1970) bändi (-Lennon) teki joitakin päällekkäisäänityksiä Let It Be'lle. Vaikka Paul McCartney poltti päreensä lopullisen levyn "kuorrutukseen", hän ja George Martin lisäsivät maaliskuussa singlenä julkaistuun biisiin viuluja. Single- ja LP-julkaisut tulevat molemmat 31.1.1969 sessioista, mutta niissä on kitarasoolon lisäksi paljon jälkiäänityksissä tehtyjä eroja. Singlen b-puolella You Know My Name ei ole mitään tekemistä Get Back/Let It Be'n kanssa. Se on äänitetty toukokuussa 1967, jälkiäänitetty keväällä 1969 ja miksattu saman vuoden marraskuussa alkuperäisenä ajatuksena julkaista se Lennoni sivuprojektina Plastic Ono Bandin nimiin. 

Johns miksasi albumista toisen versionsa tämän tammikuun session jälkeen, mutta vaikka Paul McCartney siitä pitikin, bändin muille se ei kelvannut. Molemmat Glyn Johns'in miksaukset prässättiin kuitenkin koelevyille ja niistä ne on kopioitu useisiin bootleg-julkaisuihin. 

Kuukausien riitelyn jälkeen bändin enemmistö Lennon, Harrison ja Starr antoivat managerin Allen Kleinin avustuksella levyn tuottamisen amerikkalaiselle tuottaja-gurulle Phil Spectorille. Hän teki työtä käskystä ja kuunneltuaan materiaalin hän kutsui studioon (1.4.1970) naiskuoroja ja jousiorkesterin. Lopputulos on hyvä, mutta ei tietenkään yhtään sellainen kuin mitä alkujaan oli ajateltu. Paul McCartney ei hyväksynyt lainkaan tehtyjä tuotannollisia ratkaisuja ja vaati EMI:ä pitäytymään alkuperäisissä versioissa. Varsinkin Long And Winding Roadia basisti ei koskaan hyväksynyt "viralliseksi" versioksi. Kiinnostuneiden kannattaa tsekata 2003 julkaistu "nakuversio" Let It Be... Naked. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit