Let It Be... Naked




Kun The Beatles ei hyväksynyt toukokuussa 1969 Glyn Johns'in Get Back -levystä tekemää miksausta, eikä myöskään hänen toista tammikuussa 1970 tekemää, tammikuun 1969 riitaisan session julkaisu siirtyi. Saadakseen lopulta Get Back -albumin valmiiksi samanaikaisesti Let It Be -nimen saaneen leffan kanssa, bändin enemmistö (Lennon, Harrison & Starr) valtuuttivat helmikuussa 1970 kuuluisan amerikkalaisen tuottajan Phil Spectorin kasaamaan levyn. Kuultuaan miksauksesta tehdyn koeprässäyksen siihen pettynyt Paul McCartney yritti tuloksetta estää Spectorin tohtoroiman levyn lopullista julkaisua. Siinä epäonnistuttuaan, McCartney on toistuvasti sanonut inhoavansa Let It Be -nimen saanutta levyä.

Let It Be...Naked on aikamatka taakse päin. Se yrittää olla sitä, mitä The Beatles oli tammikuussa 1969. Bändi suunnitteli tuolloin paluuta yleisön eteen ja tarkoituksena oli dokumentoida studiolivenä soitetut harjoitukset ja uusien biisien synty aihioista valmiiksi esitettyihin versioihin. Lopulta esiintyminen supistui vajaan puolen tunnin soittoon bändin toimistorakennuksen katolla. Tammikuun viima vaikutti soittajien kuntoon, mutta Let It Be -elokuvasta välittyy silti tapahtumasta iloinen, ja ehkä helpottunutkin tunnelma. George Harrison oli aiemmin tammikuussa lähtenyt Twickenhamin elokuvastudioilta ovet paukkuen (johon John Lennon oli yliolkaisesti todennut, että otetaan Eric Clapton hänen tilalle), mutta nyt kaikki näytti bändissä taas hyvältä.

...Naked levyllä bändi kuulostaa todella hyvältä. Alkuperäisten äänitysten ja molempien niistä tehtyjen, julkaisematta jäänneiden miksausten karheus on poistettu Abbey Roadin velhojen toimesta lähes kokonaan. Samalla yli laidan ovat menneet myös pari alkuperäiseltä levyltä löytyvää lyhyttä improvisioitua kappaletta eli Dig It ja Maggie Mae. Mukaan on onneksi otettu aikanaan sinkun b-puolelle päätynyt Don't Let Me Down, joka oli Lennonin suosikkibiisi tuohon aikaan. Tosin levyllä biisi on kasattu sen kahdesta katolla soitetusta otosta. 

Let It Be...Naked -levyssä on mielestäni kolme vikaa. Ensinnäkin se on ärsyttävän lyhyt, toisena miinuksen pidän sen mukana tulevan extralevyn antia. Se on täysin käsittämätön sillisalaatti bändin studiohöpinöistä. Sen tilalle olisi voinut laittaa 70+ minuuttia Beatlesin lämmittelyottoja vanhoista suosikeistaan, omista ja vieraista. Bändi äänitti niitä nimittäin useita tunteja. Kolmanneksi Across The Universen laittaminen levylle ei tunnu luontevalta koska biisi äänitettiin jo helmikuussa 1968, lähes vuotta ennen Get Back sessioita. Toisaalta vihdoinkin se julkaistiin siinä muodossa kuin John Lennon sen esitti. Kun se 1969 laitettiin hyväntekeväisyyslevylle, biisiä nopeutettiin, ja kun Phil Spector lisäsi siihen viulut, hän hidasti sitä. 

Uskon, että vielä koittaa päivä, jolloin John Lennonin esittämä lausahdus,"julkaiskaa koko paska sellaisenaan", toteutuu. Jo nyt faneille myydään netissä kymmenen CD:n boxia näistä nauhoituksista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit