Jeff Beck Group: Truth




Useat musiikkikriitikon nimeävät Jeff Beck Groupin Truthin musiikkihistorian ensimmäiseksi heavy-levyksi. En lähde siihen väittelyyn mukaan, mutta onhan tämä levy täynnä soittotaitoaan todistelevan kitaristin hienoja sooloja sekä aivan uusia kitaraefektejä (esimerkiksi päätöskappaleella I Ain't Superstitious). Raskasta on myös Micky Wallerin ajoittain maaninen rumputyöskentely, josta kuulee sukulaisuutta Jimi Hendrix Experiecen Mitch Mitchelliin. Kitarasta bassoon siirtynyt Ronnie Wood ja tuolloin tuntematon laulaja Rod Stewart hoitavat hekin oman tonttinsa mallikkaasti. Yksi kitaristin hienoimpia hetkiä koetaa Rod Stewartin nimiin laitetulla (mutta vahvasti BB Kingin Gambler's Blues'iin pohjautuva) Blues DeLuxe. Joe Bonamassa muuten coveroi sen kolmannelle samannimiselle levylleen. 

Beck starttaa levynsä Yardbirds ajan biisillä Shapes Of Things. Puhtoinen popkappale on muuttanut muotoaan parissa vuodessa ja se kertoo kuulijalle tulevasta: kitara on nyt kaiken keskiössä. Jeff coveroi todella mallikkaasti vanhoja blues-klassikoita, mutta myös uudempaa materiaalia kuten kuusi vuotta aiemmin julkaistua folk-kappaletta Morning Dew. Beckin versio saattaa olla jopa sen tekijän Tim Rosen alkuperäistä hittiä parempi. 

Truthin suurin puute on bändin matala omavaraisuusaste. Mukana on vain kolme Beckin ja Rod Stewartin yhdessä tekemää kappaletta. Nekin ovat selviä lainoja. Let Me Love You on hidastetty Buddy Guyn biisi, Rock My Plimsoul on BB Kingin hidastettu Rock Me Baby ja I've Been Drinking taas Dinah Washingtonin Drinking Again. Näiden lisäksi levylle on laitettu kaksi vuotta aiemmin tehty, ja Beckin edellisen vuoden soolosinglemenestys Hi Ho Silver Lining b-puoli, Beck's Bolero. Se äänitettiin kun herrat Beck ja Jimmy Page olivat kasaamassa superyhtyettä yhdessä The Whon Keith Moonin ja Pagen studiokaverin John Paul Jonesin kanssa. Tuon superryhmän sessiossa kuten myös useilla muillakin Truthin biiseillä on mukana myös kosketinsoittaja Nicky Hopkins.

Jimmy Page kierteli Yardbirdsin hajottua touko-kesäkuussa 1968 Jeff Beck Groupin mukana pitkin USA:ta. Beckin kiertuemanagerina toimi myös Yardbirdsin asioita hoitava Peter Grant. Tuona kesänä Page ja Grant päättivät jatkaa yhdessä musiikkibisneksessä. Page palkkasi The New Yardbirdsiin kolme soittajaa ja pian he olivat jo tekemässä musiikkia. Bändi vaihtoi pian nimeksi Led Zeppelin ja heidän esikoislevyltä löytyy yksi Truthin biiseistä, Willie Dixonin You Shook Me. Pagen soitettua Beckille sitä ensimmäisen kerran, hän piti sitä vanhan bändikaverinsa vitsinä, mutta tajuttuaan sen todella tulevan levylle asia jäi hiertämään vuosikymmeniksi miesten välejä. Todettakoon että molemmilla versioilla urkuja soittaa John Paul Jones. 

Hyvästä levystä on syytä olla useampia versioita. CD-hyllyssäni on EMI:n 2005 remaster, jolla on mukana runsaasti bonusmateriaalia. Vinyylihyllyssäni oli pitkään 1975 julkaistua 2LP:tä, jolla on Truth ja seuraavana vuonna julkaistu Beck-Ola. Hankittuani Sundazed Music vuonna 2012 julkaiseman albumin harvinaisen monopainoksen, luovuin kokonaan stereo-LP:stä. Levyn stereoversio on kuitenkin sen verran hyvä että monoon siirtymistä selittää pelkästään viehätys yksinkertasisuuteen.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit