Jeff Beck Group: Beck-Ola




Jimmy Page ja Yardbirds päättivät toukokuussa 1968 USA:n kiertueen päätteeksi pistää bändi naftaliiniin hoidettua loppukesällä sovitun Englannin keikan jälkeen. Page jäi pariksi viikoksi Jenkkeihin matkustaen Jeff Beck Groupin sekä Beckin ja hänen yhteisen managerin Peter Grantin kanssa. Samalla kitaristi ja manageri suunnittelivat yhteistä tulevaisuuttaan. Vastaus oli Led Zeppelin.

Kun Jimmy Page loppuvuonna 1968 soitatti kaverilleen Jeff Beckille tammikuussa julkaistavaa Led Zeppelin I, Beck järkyttyi vanhan kaverinsa coveroidessa You Shook Me biisiä, josta Beck oli juuri julkaissut oman versionsa. Sitä en tiedä mitä Jeff ajatteli levyn muista kappaleista, mutta uskoisin hänen huomanneen välittömästi oman bändinsä jäävän Pagen vastaavan varjoon.

Jeff Beck Group oli avannut polkua raskaalle rockille, mutta Led Zeppelin oli se iso juttu, joka odotti tuloaan hippiaikakauden jäätyä musiikissa eiliseksi jutuksi. Beck, Stewart ja kumppanit eivät kyenneet vastaamaan Jimmy Pagen bändin heittämään haasteeseen. Jeff Beck Groupin kakkoslevyn suurin ongelma oli heidän biiseissä. Beck-Ola'lla bändi coveroi kaksi Elvis-hittiä, joista molemmat tavallaan onnistuvat, mutta varsinkin sähköinen Jailhouse Rock jättää bändin omat biisit varjoonsa. Bändin nimiin laitetut The Hangman's Knee ja Rice Pudding päättävät levyn hiukan väljähtäneissä tunnelmissa. Vaikka päätöskappaleella omat ihailijansa onkin. Ihmettelen miksi bändi ei laittanut Beck-Olalle äänittämäänsä BB King -coveria Sweet Little Angel, joka julkaistiin lopulta levyn 2004 painoksen yhtenä neljästä bonuksesta.

Bändin piti esiintyä elokuussa 1969 Woodstockin festivaaleilla, mutta se hajosi sisäisiin riitoihinsa vain muutama päivä ennen tapahtumaa. Sitä ennen Beck oli jo ollut studiossa Tim Bogartin ja Carmine Appicen kanssa. Hänen tarkoituksena oli perustaa Creamin tyylinen voimatrio. Kaikki piti olla valmista mutta marraskuussa Jeff kolaroi autollaan ja suunnitelmat menivät uusiksi.

Innostuin 2014 laajentamaan vinyylikokoelmaani ja löysin kansista kuluneen mutta kauniisti soivan alkuperäisen US-levyn. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit