Blow By Blow




Beck, Bogert & Appice trio hajosi vuoden 1974 alussa oltuaan yhdessä vain reilun vuoden. Jälleen kerran Jeff Beck oli hänelle niin tutussa tilanteessa eli hakemassa musiikilleen uutta suuntaa, ja soittajia. Hän soitti osallistui ainakin hetkittäin vanhojen JBG II soittokaveriensa 1974 perustaman Hummingbirdin toimintaan. Jeff Beck Groupin ja 1974 siis Humminginbirdin kosketinsoittaja Max Middleton ryhtyi säveltämään Beckin kanssa instrumentaalimateriaalia lokakuussa 1974 äänitetylle levylle. Myös Humminginbirdin rumpali Bernard Purnie osallistui levyn äänityksiin, kuten välillisesti myös heidän kitaristi Bernie Holland, jonka käsialaa on Blow By Blowin päätösraita Diamond Dust. 

Ennen Blow By Blow'n julkaisua, ja välitöntä myyntimenestystä keväällä 1975 Jeff Beck soitti Rolling Stones'in kanssa, mutta kitaristi piti itseään vääränlaisena tyyppinä korvaamaan bändistä yllättäen lähtenyttä Mick Tayloria. Beck ei halunnut itseään niin tiukkaan bluespohjaiseen formaattiin. Myöhemmin Mick Jagger kiinnitti kitaristin soolosessioihinsa ja on hän myös useaan otteeseen vieraillut bändin keikoilla.

Instrumentaalinen kitararock ei ole Jeff Beckin keksintö, mutta silti Blow By Blow tavallaan avasi rock-musiikkiin uuden markkinan ja genren, jota joesatrianit, stevevait ja muut huipputekniset taiturit ovat tavallaan vain seuranneet (ja vieneet eteenpäin). Oma ensikontaktini tähän levyyn tapahtui joskus 70-luvun lopulla koulun musiikkitunnilla. Se meni täysin yli hilseen ja kun myöhemmin tajusin kyseessä olevan ns. KLASSIKKO, lähes pakotin itseni sen pariin. Ostin levyn itselleni kuitenkin vasta 2000-luvun alussa fuusiojazz-innostuksen vallassa. Muutamien kuuntelukertojen jälkeen olin myyty. Jeff soittaa upeasti ja hänen kitara on levyn pääinstrumentti vaikka parilla biisillä on kukaan jopa George Martinin sovittamia jousia.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit