Blow By Blow




Beck, Bogert & Appice trio hajosi vuoden 1974 alussa oltuaan yhdessä vain reilun vuoden. Jälleen kerran Jeff Beck oli hänelle niin tutussa tilanteessa eli hakemassa musiikilleen uutta suuntaa, ja soittajia joiden kanssa kulkea sinne. Hän osallistui ainakin hetkittäin vanhojen JBG II soittokaveriensa 1974 perustaman Hummingbirdin toimintaan. Jeff Beck Groupista Humminginbirdiin siirtynyt kosketinsoittaja Max Middleton ryhtyi säveltämään Beckin kanssa instrumentaalimateriaalia lokakuussa 1974 äänitetylle levylle. Myös Humminginbirdin rumpali Bernard Purnie osallistui levyn äänityksiin, kuten välillisesti myös heidän kitaristi Bernie Holland, jonka käsialaa on Blow By Blowin päätösraita Diamond Dust. 

Ennen Blow By Blow'n julkaisua, ja välitöntä myyntimenestystä keväällä 1975 Jeff Beck soitti Rolling Stones'in kanssa, mutta kitaristi piti itseään vääränlaisena tyyppinä korvaamaan bändistä yllättäen lähteneen Mick Taylorin. Beck ei halunnut itseään niin tiukkaan bluespohjaiseen formaattiin. Myöhemmin Mick Jagger kiinnitti kitaristin soolosessioihinsa ja toki Beck on myös useaan otteeseen vieraillut bändin keikoilla.

Instrumentaalinen kitararock ei ole Jeff Beckin keksintö, mutta silti Blow By Blow tavallaan avasi rock-musiikkiin uuden markkinan ja genren, jota joesatrianit, stevevait ja muut huipputekniset taiturit ovat tavallaan vain seuranneet (ja vieneet eteenpäin). Oma ensikontaktini tähän levyyn tapahtui joskus 70-luvun lopulla koulun musiikkitunnilla. Se meni täysin yli hilseen ja kun myöhemmin tajusin kyseessä olevan ns. KLASSIKKO, lähes pakotin itseni sen pariin. Ostin levyn kuitenkin vasta 2000-luvun alussa fuusiojazz-innostuksen vallassa. Muutamien kuuntelukertojen jälkeen olin myyty. Jeff soittaa upeasti ja hänen kitara on levyn pääinstrumentti vaikka parilla biisillä on mukana jopa tuottaja George Martinin sovittamia jousia.

Levyn tunnetuin raita lienee hidas ja kaunis balladi Cause We've Ended As Lovers. Se toimii loistavana esimerkkinä Beckin kyvystä kertoa pelkin nuotein Stevie Wonderin biisin tunnetiloja, jopa paremmin kuin Stevien ex-vaimon Syreeta Wrightin vokaaliversio.

Levystä miksattiin tuoreeltaan myös nelikanavainen versio joka tosin jäi unholaan hyvin nopeasti. Amerikkalaisen autoteollisuuden tarjoama 8 Track kasettijärjestelmä ei innostanut kuluttajia juuri sen enempää kuin Quad-LP. Äänilevyteollisuus ei kuitenkaan unohtanut monikanavaisuutta vaan palasi siihen CD-levyn kaupallisen onnistumisen myötä. He ajattelivat että kuluttajat haluavat CD:n jälkeen vielä parempaa ääntä. Kiitos SuperAudioCD:n, tarjolla oli taas formaatti monikanavaiselle musalle. Uusien levyjen lisäksi markkinoilla tuli 2000-luvun alussa paljon 70-luvun quad-julkaisuja. Blow By Blow julkaistiin yksikerroksisena SACD-levynä. Hyvin pian kävi ilmeiseksi että SACD ei saanut kuluttajia vaihtamaan juuri hankitun CD-soittimen tilalle tai vierelle SACD ja siksi vallitsevaksi monikanava formaatiksi tuli hybridi jossa samalla levyllä on kaksi kerrosta. Itselläni on levystä 2016 painos, jota voi kuunnella myös perus-CD:nä. Levyn quad-miksaus on yksi aikakauden parhaista.

Petri Myllylä / 05.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit